Raajat kiinni

Pakko kirjoittaa tällainen nopea leuhkimispostaus, kun oon taas juonut paljon kahvia ja sisustanut accordingly. Täällä muinaisessa postauksessa esittelin tota katossa roikkuvaa irtosäärtä, joka sitten putosikin. Tänään yritin kiinnittää sitä takaisin, mutta onnistuin vaan irrottamaan sen koukun, jolla se oli alunperin kiinni.

Vaelsin säären kanssa täällä aikani, kunnes löysin makkarin seinästä edellisen asukkaan jäljiltä sopivan koukun. Yksi ajatus johti toiseen ja sääri on nyt siellä. (Huomatkaa myös värikkäiden vaatteiden lajitelma mun vaaterekissäni! Mulla on sellasiakin nykyään.)

Ripustin siihen nyt alustavasti kaulakoruja, mutta se ei kestä kauheasti painoa koska on nytkin kiinni vähemmän sillä koukulla ja enemmän pyhällä hengellä. Mun tekisi mieli laittaa tohon jalkaan joku hieno korkokenkä, mut se ei varmaankaan päättyisi hyvin. Tää postaus piti siis tehdä nopeasti myös siksi, että toi luultavasti putoaa alas vuorokauden sisällä. (Yöllä. Kaikki tollanen tapahtuu aina yöllä.) MUTTA haluaisin antaa nyt Laikalle erityismaininnan! Se on ilmeisesti niin tottunut siihen että ripustan kaikkea kaikkialle koko ajan, ettei se toiminut ollenkaan luontonsa mukaisesti (eli ollut perseestä ja jaloissa), vaan katsoi lähinnä sivusta tosi tympääntyneenä.

Toi sääri huvittaa mua muun muassa siksi, että näitä kuvia katsoessa tajuan miten paljon siitä tulee mieleen sellanen übertrendikäs peuransarviseinäkoriste, jollasia kaikki sistustusblogit on pullollaan ja joissa myös roikkuu koruja. (Sellaset oli musta oikeasti ihan hienoja aluksi, ja on ne vieläkin oikeanlaisissa ympäristöissä, mutta liika on liikaa.) Ripustakaa te seinillenne osia eläimistä, mä ripustan osia ihmisistä.

Toi muu seinähän näyttää nyt vielä alastomammalta kuin ennen. Se olis hieno maalattuna, joko mustana tai tummanpunaisena, ja siinä vois olla sellasia eri kokoisia soikeita tauluja ja jotain muuta roinaa. Ehkä jopa sellaset helvetin peuransarvet. Tai täytetty orava. Yhdellä mun kaverilla on hallussaan täytetty orava ja isoan sitä itselleni, joten mikäpä parempi tapa lisätä painetta kuin kirjoittaa aiheesta julkisesti. Tai UUH, käsivarret! Jos ne sais vielä sellaseen asentoon ja sellaselle kohdalle, että näyttäis että ne olis samaa kroppaa ton säären kanssa, ja että joku mimmi kaivautuis mun seinästä ulos jalka edellä. Vähänku ne Frendien Phoeben tekemät taulut, Gladys ja Glynnis, jotka oli mun mielestä ihania jo sillon aikoinaan ja vielä ihanampia nykyisin! Ne sopisi muutenkin mun kämppään ihan superhyvin.

"Legend has it, Joey, that she comes alive when you're asleep. She climbs out of the frame
and then drags her half a body across the floor, looking for legs to steal."

"Whoever doesn't get Gladys, gets Glynnis!"

Aiheeseen liittymättömänä sivumainintana nostan taas esille mun naapurikatkeruuden. Kirjotan tätä parhaillaan mun ikkunalaudalla, josta siis näen osan naapureiden parvekkeesta. Äsken sen parvekkeen kaiteelle meni talitiainen patsastelemaan ja huutelemaan. Ne ihmiset on ihan perseestä, mut ne saa tollasia kivoja eläimiä parvekkeelleen, ja minä en, koska mulla ei ole parveketta! Rakennan kohta omatoimisesti jonkun näköalatasanteen tohon ikkunani ulkopuolelle. Se ei voisi päättyä millään tavalla huonosti.