Kimalaiskoru

Tänään aamulla kävelin bussipysäkille, jolla on jo pidemmän aikaa tehty jotain suurieleistä kaivurityötä. Näin jo matkan päästä, että yksi pysäkin laseista puuttui ja yhdellä työmiehistä oli luuta kädessä - SCORE! Saatatte ehkä muistaakin tämän postauksen, jossa tein magneetin ja sormuksen rikkinäisestä, karkaistusta lasista. Siitä lähtien oon yrittänyt pitää silmät auki rikkinäisten bussipysäkkien varalta, mut näin mehevää kohdetta ei oo tullut aiemmin vastaan.

No, se tilanne oli sitten vähän kiusallinen, kun sitä lasia oli tosi paljon, mutta suurin osa (ja kaikista isoimmat palaset) oli siellä kuopassa jossa työmiehetkin. Sain kyllä kerättyä aika monta tosi hyvää palaa ihan siitä pysäkkikatoksen alta, mutta sit mua alkoi ujostuttaa enkä uskaltanut mennä sinne parhaalle apajalle. Varsinkin, kun ne työmiehet oli kaikki aika vihaisia siitä koko rikkoontuneen lasin episodista. Myöhemmin iltapäivällä kävelin "ihan muuten vaan" sen pysäkin ohi uudelleen, mut se työmaa oli levittäytynyt siihen entistä kiireisempänä enkä päässyt edes tarkistamaan, et vieläkö ne isoimmat lasinpalat on siellä. Ehkä mun pitää tehdä vielä yön tunteina kolmas kierros sinne.

No mutta, kun sitä lasia nyt sitten lopultakin on, niin tein kaulakorun! (Ja huom, nyt voivat sitten taas kaikki koruhommien päälle ymmärtävät itkeä verisiä kyyneleitä, koska nää tekemäni ratkaisut on kaukana professionaalista.)

Tarttetaan siis lasia, läpinäkyvää liimaa, askarteluveitsi, pahvia, metallilankaa ja -renkaita (tai siis yksi rengas) sekä kuva, josta varsinainen koru tehdään.

Ostin divarista tollasen hyönteiskirjan varta vasten askartelutarkoituksiin. Siinä on tosi hienoja ja optimaalisen kokoisia kuvia ötököistä ja veikkaan, että tuutte näkemään sitä tässä blogissa vielä paljon.

Kuten oon varmaan maininnut ennenkin, kimalaiset on mun suosikkieläinten top vitosessa, vähintään. Kimalainen valikoitui siis luontevaksi kaulakoruaiheeksi. Jatkossa tuun varmasti käyttämään noita muitakin kimalaiskuvia, mut nyt valitsin ton jossa on apila mukana.

Sihtasin tota valitsemaani lasinpalaa paikoilleen aikansa, sitten liimasin sen ja leikkasin lopuksi kombinaatin askarteluveitsellä irti. (Tämähän noudattaa aika pitkälle tota jo aiemmin linkkaamani Heart of glass -postauksen kaavaa, joten tässä nyt tulee jonkin verran toistoa. Ehkä kestätte sen. Ei tartte lukee jos ei kestä! I do what I want!!1)

Erittäin huomionarvoinen vinkki: kantsii ennen liimaamishommia puhdistaa se lasi kunnolla! Itsekin tulin ajatelleeksi vasta ihan viime hetkellä, että ne hiekan seasta kaivetut palaset saattaa lähemmässä tarkastelussa osoittautua aika paskaisiksi, ja siinähän sitten korpee kun ne paskat tulee esiin vasta kun lopullinen liimaus on suoritettu ja ne loistaa sieltä lasin alta. Eli kiillota se puoli, jonka liimaat kuvaa vasten. (Toista puolta on ihan turha kiillottaa, koska projektin edetessä tuut kumminkin lääppimään sitä vielä vaikka kuinka paljon.)

Seuraavaksi piirsin lasinpalan ääriviivat pahville, josta leikkasin korun taustapuolen. Huomaa, että jos pahvin toisella puolella on jotain tollasta kuviota tai painatusta, niin se tulee olemaan se liimapuoli. Itse meinasin unohtaa tämän.

Toi pahvihan on maailman typerin materiaali tällaselle, kaikista paras olisi varmaan joku ohut muovilevy. Mut mistä sellasta saa? Siis sellasta, jota pystyisi sit leikkaamaan ihan normaaleilla välineillä eikä jollain laserilla? Tai mitä muita vaihtoehtoja on? Varsinkin, kun mieluiten toimisin kierrätyksen hengessä. Tämä on siis ihan oikea kysymys, otan mielelläni ehdotuksia vastaan tulevaisuutta varten. Tällä hetkellä mulla pyörii päässä vaan "muovinen kertakäyttömuki, muovinen kertakäyttömuki!!!!", mutta se on kaartuvaa ja lisäksi kenties jo vähän liian ohutta muovia. Muovinen kertakäyttölautanen? Se olis ainakin tasainen. Jotkut vanhat kansiot? Hmm. Cd-levynkannet tai vanhat cd-levyt olis ihan superhyviä materiaaleja, mut miten ne saisi leikattua tollasiin tarkkoihin muotoihin?

Onward. Se Heart of glass -postauksen sormus oli ihan superhelppo tehdä siinä mielessä, et se piti vaan liimata kiinni sormuspohjaan ja se oli siinä. Kaulakoruun tarttee sen renkaan ketjua varten. Ja rengas pitää saada jotenkin kiinni itse riipukseen.

Jälleen kerran, tällekin on varmasti olemassa ammattimaisempia vaihtoehtoja, mutta itse improvisoin rengassysteemin tollasesta metallilangasta. (Sitä muuten suosittelen ostamaan ihan muutenkin, koska sillä on tosi kätevää esim. korjailla rikkoutuneita koruja!) Kieputin metallilankaa tuollaiseksi kuvan osoittamaksi lenkiksi, johon lisäsin tuon oikein kaupasta valmiina ostetun korurenkaan. (Varmaan ainoa oikeassa tarkoituksessaan käytetty elementti tässä koko työssä.)

Seuraava vaihe oli rasittava. Laitoin lasin/kuvan kääntöpuolelle liimaa, ja upotin tuon metallilenkin siihen liimaan niin, että rengasosa jäi ulkopuolelle. (Ennen tätä kannattaa toki vielä mallata suunnilleen se kohta, johon sen renkaan haluaa, ts. mistä kohdasta koru ripustetaan ketjuun. Se oli vähän hankalaa tollasessa epäsäännöllisen muotoisessa riipuksessa, kun en ollut ihan varma, miten se sitten roikkuessaan tasapainottuu. Toisaalta epäsäännöllisyys on siitä hyvä, että jos menee vinoon, ni se ei oikeestaan haittaa.) Liimasin taustapahvin lasiin niin, että metallilenkki jäi sinne väliin. Olin tehnyt siitä lenkistä vähän liian paksun, koska pahvi ei asettunut kunnolla ja jouduin painamaan sitä reunoista kiinni ihan superkauan (plus vielä jatkokuivattamaan sitä 1300-sivuisen biologian kirjan alla).

Valmis koru on sitten tässä. Tai ei ehkä ihan valmis, onhan tossa kaikkee tollasta tursuavaa liimaa ja repaletta, jota täytynee vielä raaputtaa pois. Tossa on sama juttu kuin siinä sormuksessa, että ihan suoraan edestä katsottuna toi kuva on täysin selkeä, mut sit muista suunnista katsottuna se sirpaloituu. Sen takia nää korut onkin niin siistejä. Saa nyt nähdä, kestääkö toi käyttöä minkä verran. Se sormus on kyllä kestänyt tosi hyvin! (Ja kaikki pornostelijat voi muuten pitää pään kylmänä, noi ei ole mun tissit vaan mallinuken.)

Mua vaivaa nyt edelleen ne kämmenenkokoiset lasinpalat siellä pysäkillä, vaikka ne onkin varmaan jo siivottu pois. Mitä kaikkea niistä voisi tehdä! Hnngh. Mulla on jo pyjama päällä ja senhän tietää, että kun päivä on saavuttanut pyjamavaiheen niin se on ikäänkuin siinä sitten. Home is where the pants aren't. En tiedä, mitä teen. Päätän tämän postauksen tällaiseen cliffhangeriin.