Life's a beach

Oon ennenkin maininnut, että yksi mun tädeistäni, U, asuu saaressa. Olin muutama viikko sitten siellä viettämässä kevätpäivää. Yksi mun suosikkiaktiviteeteista syömisen, juoruilemisen ja punaviinin juomisen ohella on kiertää sitä saarta ja etsiä rannasta aarteita. (Anekdootti villistä luonnosta: Yks kesä olin siellä kallioilla kiipeilemässä, ja eksyin vahingossa kanadanhanhen pesälle. Meinasin saada turpiin siltä emolta ja peräännyin silleen "anteeks, anteeks!", ja osuin lokin pesään. Aggressiivisia syöksyjä tuli siltäkin suunnalta (tää kaikki tapahtui siis n. puolen minuutin sisällä). Olin lopulta ihan suunniltani, "MÄ OLEN NIIN PAHOILLANI!!!", ja lähdin helvettiin koko kalliolta.)

Aluksi etsin hienoja lasin- ja posliininsirpaleita koristeiksi kukkaruukkuihin, ja noukin mukaan muutaman sini- ja turkoosisävyisen. Erilaisia sirpaleita on siellä rannassa kyllä ihan helvetisti, eikä niitä oikeestaan tarvitse juuri etsiäkään. Joskus kun on aikaa ja oon luovalla tuulella, kehittelen niistä jotain jatkojalosteita. Tällä kertaa löysin kuitenkin myös kaikenlaista muuta, ja hylkäsin sirpalekeräilyn aika pian. Kaikista hienoin aarre on tietysti toi päätön posliiniukko ja pieni kallo. Myös toi pieni pullo on hyvä löytö.

Tämä rantaharrastus pitää toki sisällään masentaviakin elementtejä, kun eihän tollasia asioita sais missään luonnossa olla (paitsi tietysti toi kallo, se kuuluu asiaan). Vielä masentavampaa on se kaikki styroksi- ja muoviroska, jota sinne mun tädinkin rannoille päivittäin ajautuu ja jota siinä aarteiden etsinnän lomassa joutuu siivoamaan pois. Me ihmiset ollaan kyllä ihan uskomattomia paskapäitä.

Mä olen ollut kiinnostunut aarteiden keräilystä jo nuorella iällä. Tässä kuvassa oon meidän silloisen kodin lähimetsässä, jossa oli tollanen "aarrepaikka". Halusin aina mennä katsomaan sitä. Aika hienoja pulloja sielläkin näkyis olevan.