"Do you have an inhaler? 'Cause I heard you got the ass ma."

Otsikko viittaa tähän sleazy iskurepliikki -laiskiaismemeen jolle oon nauranut nyt joitakin päiviä. Lisäksi otsikko viittaa siihen, että mä sain eilen krapulapäivän yllätyslahjaksi perseen. Näin se elämä muodostaa pieniä kokonaisuuksia; edellisenä iltana vedin perseet olalle, seuraavana päivänä mulla oli konkreettisesti perse olalla, kun kannoin yllätyslahjani alaovelta asuntoon.

Kyseessähän on siis tietysti mallinukkeperse, eikä mikään Jeffrey Dahmer -tyyppinen kannibalistinen sunnuntaipaisti. Mun ystäväni N bongasi oletettavasti alunperin pikkuhousujen esittelyyn tarkoitetun ahterin kaverinsa Facebookista, jossa sitä tarjottiin uuteen kotiin. Oon täällä blogissa jo aiemmin maininnut siitä, kuinka mun mallinukkekiintiöni alkaa olla täysi, mutta kyllä perseelle on aina tilaa.

Tai no, niin. Käytännössä perseelle on erittäin vähän tilaa, varsinkaan arvoistaan tilaa. Laitoin sen nyt tohon seinän syvennykseen (kuvassa esiintyy luonnollisesti myös sikaniska-Laika), mutta en ole sijoitteluun tyytyväinen. Toi valkoinen tausta ja pasty white ass ei ole kovin hyvä kombinaatio. Oon kyllä jo aiemmin miettinyt ton syvennyksen maalaamista jollain kirkkaalla värillä, tai vaihtoehtoisesti mustalla, ja tohon perseyhteyteen se ratkaisu olisikin ideaali. (Lisäksi sen kaltainen maalaaminen on nyt sisustusblogimaailmassa tosi trendikästä, ettäs tiedätte.)

Mulla on kyllä pari muutakin ässää hihassa tämän asian tiimoilta, mutta täytyy nyt vähän hauduttaa niitä. Toki on otettava huomioon myös mun toisinaan lamaantumisen mittasuhteisiin yltävä aikaansaamattomuuteni, joka tarkoittaa sitä, että kaikki seinäsyvennykseen kohdistuvat toimenpiteet tullaan suorittamaan n. kahden vuoden viiveellä. Mä ihailen ja ihmettelen sellasia sisustusbloggaajia, joilla on koko ajan joku iso projekti meneillään ja jotka oikeasti tekee sitä. Mä en ole vieläkään edes ostanut niitä taulunkehyksiä, joiden hankintaa suunnittelin jo joskus puoli vuotta sitten.