Päiväunen puolustus

On jo varmasti tullut kaikille lukijoille selväksi, että mä tykkään nukkua paljon. Sekä yö- että päiväunia. Mulla oli pitkään hankala suhde päiväuniin, koska niistä tuli niin syyllinen olo – niinku olisi pitänyt käyttää sekin aika jotenkin hyödyllisesti. (Niin, tarttee varmaan tähdentää, etten mä nuku mitään puolen tunnin lälläripäikkäreitä vaan yleensä 2-4 tuntia.) Viimeisen parin kuukauden aikana oon tarkistanut kantaani ja päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin:

- Mä teen päivisin aika paljon erilaisia intensiivistä ajatustyötä vaativia asioita (sen lisäksi, että katson Adventure Timea ja, lähiaikoina, huolestuttavan paljon Frendejä). Intensiivinen ajatustyö on väsyttävää. Toki mä voisin jättää nokoseni ja kuvitella, että saan enemmän aikaan valvomalla väkisin silmät ristissä, mut todellisuudessa oon luultavasti tehokkaampi ihminen hyvin levänneenä ja silmät yhteen pisteeseen kohdentaneena.

- Jos kerran oon niin onnekkaassa tilanteessa, että mulla on ylipäätään mahdollisuus nukkua tuntikausia keskellä päivää, niin kai mun nyt helvetti soikoon kannattaa käyttää se edukseni! Asiantila ei kuitenkaan tule jatkumaan tällaisena ikuisesti, luulen ja pelkään.

No, kun mainitsin tossa noi Frendit, niin saankin siitä aasinsillan tähän varsinaiseen aiheeseeni. Muistatteks sen jakson, kun Phoebe on raskaana ja haluaa syödä lihaa, mutta se on sille kauhea kriisi koska se on vegetaristi? Sit Joey kannustaa sitä syömään tyyliin sisäfilettä sanomalla, "If you're gonna do something wrong, do it right." Näin mäkin olen nyt ajatellut tän päiväuniasian kanssa toimia, ja oon tullut siihen tulokseen, että mun on saatava päiväunipeitto. (Kirjotin ensin "päiväunipeikko". Ehkä sekin.) Oon katsellut paljon kuvia erilaisista petivaateratkaisuista ja hionut toiveitani.

Täältä.

Mä en halua mitään liirumlaarum "torkkupeittoa", vaan tollasen painavan, silkkisen täkin. Ei oo pakko olla punainen mut joku tommonen kirkas väri kuitenkin mielellään. Mullahan on sellanen juttu, että elämänhallinnan vuoksi mun on pakko pedata sänky joka päivä. Se näyttää siistiltä ja lisäks siitä tulee sellanen olo, että oon jotenkin oman itseni herra/rouva/neiti/neutri. Päiväunille vetäytyessäni mun on kuitenkin valittava, avaanko sen sängyn uudelleen, hivuttaudunko jotenkin sinne päiväpeiton alle, vai olenko päiväpeiton päällä ilman peittoa niinku joku amatööri. Noi kaikki vaihtoehdot on yhtäläisen huonoja ja ehkä osaltaan alleviivaa päiväunien luonnetta jonain sellaisena asiana, jota "ei kuuluisi tehdä".

Täältä.

Tässä postauksessa esittelin noi tyynyt, ja niiden oheen olis kyllä kivaa saada joku tollanen kuvassa olevan kaltainen eläintyyny tai päiväunipeikko. Sitten mulla olisi sekä päiväunityynyjä että päiväunipeitto (ja -peikko), mikä toisaalta jakaisi päivä- ja yöunet toisistaan erillisiksi nukkumistapahtumiksi, mutta kuitenkin nostaisi päiväunet niiden nykyisestä lainsuojattomasta asemasta. Niitä silkkisiä täkkejä näkee joskus kirppareilla, joten ehkä mun pitää avata silmiäni niiden suhteen.

Niin, loppuun vielä aiemmin lupaamani arvio niistä Tangojäistä. Tequilaa olisi saanut olla vähän enemmän, kuten myös limemehua. Se suola ei itse asiassa haitannut, mutta ei se niihin mitään varsinaista ekstraa myöskään tuonut. Olen kiinnostunut kokeilemaan samaa konseptia eri hedelmillä. Sen sijaan ne Etolasta ostamani mehujäämuotit ovat tuotteena täysin epäonnistuneet. Liian lyhyt ja sileä tikku johti siihen, että yksi neljästä mehujäästä katkesi muotin sisään ja kahdesta koko tikku irtosi ja mehujäät piti lusikoida suoraan muotista. Miksei voida tehdä kunnolla?? Miksi pitää valmistaa asioita, joista kaikki vaistot ja järki sanoo, ettei tämä voi mitenkään toimia? Mulle suositeltiin Ikean mehujäämuotteja, ja sellaiset mä varmaan hankin. Noille Etolan typeryyksille pitää keksiä joku uusiokäyttö.