Memory lane, osa 2

Toi edellisessä postauksessa esitelty lahjapaperifarssi haavoitti mun herkkää taiteilijan sieluani niin paljon, etten oo uskaltanut sen jälkeen ryhtyä oikein mihinkään kodin enkä tämän bloginkaan puolella. Mutta sitten tossa äsken kun pesin hampaita mulle valkeni, että tänä vuonna on kulunut 10 vuotta siitä kun mä ja mun kaveri T muutettiin kämppiksiksi Sörnäisten rantatielle. Siinä hammastahnaan ja ahdistukseen tukehtuessani aattelin, että vois olla korkea aika jatkaa mun jo viime heinäkuussa aloittamaani Memory lane -sarjaa, jossa siis käyn järjestyksessä läpi kaikki kämpät joissa oon Helsingin vuosinani asunut. (Eka Memory lane -postaus löytyy täältä.)

Tää tulee olemaan tosi teksti- ja anekdoottipainotteista, koska mun ainoat kuvat siitä kämpästä on huuruiselta tupari-illalta ja niiden joukossa oli vain yksi, josta sai edes jotenkin selvää että miltä siellä mun huoneessa näytti. Hoidetaan se nyt alta saman tien, eli se kuva on tässä:

Huomioita kuvasta:
* Ton seinällä näkyvän mustavalkoisen Marilyn Manson/Twiggy -julisteen oon ilmeisesti heittänyt roskiin jossain myöhemmässä muuttokaaoksessa ja kadun sitä ikuisesti! Se olis niin hieno, nostalginen reliikki jos se olisi kehystettynä täällä nykyisessä kämpässä.
* Punaisen pupunaamion tein kuviksessa, kun meidän piti tehdä naamio meidän "henkiopaseläimestä" (taidelukio ftw). Tein sarkastisen pupun (sen toinen kulmakarva on koholla) jolla on torahampaat.
* Trainspotting-juliste kärsi kovan kohtalon myöhemmässä kämpässä, kun se oli pudonnut lattialle ja yksi mun kavereista nukkui sen päällä.
* Mun huone oli aika paljon isompi kuin kuva antaa ymmärtää. Siihen kuului sellanen baaritiskillä erotettu keittokomero, joka tosin oli peitetty verholla yksityisyyden suojaamiseksi. Lisäksi oli parveke, jota en tietenkään tohon aikaan osannut ollenkaan arvostaa ja jota oon myöhemmin muistellut kaiholla. T:n huone oli pienempi mut toisaalta rauhallisempi, kun siihen ei kuulunut sitä keittiöosuutta.

Kyseessä oli siis kaksio, johon me T:n kanssa muutettiin syksyllä 2004 kun T:n silloiseen kämppään tuli putkiremppa ja sit aateltiin, et halvemmalla pääsee jos maksetaan (tai vanhemmat maksaa, me oltiin vielä lukiossa tuolloin) kaksion vuokra puoliksi. Muistan, et mua ahdisti sen kaiken itsenäisyys; me käytiin T:n kanssa kahdestaan katsomassa tota kämppää ja tehtiin päätös ilman mitään vanhempia tai konsultaatioita.

Lisäksi jännitti tietty se, et miten osaan asua kämppiksenä jonkun kanssa. Se kyllä sujui lopulta tosi hyvin, koska meillä oli niin samanlaiset elämäntilanteet (ts. abivuosi). Pidettiin aina joskus kahdestaan sellasia minidiscoja, jossa tuotiin kaikki meidän peilit mun huoneeseen ja laitettiin mun värikäs discopallo pyörimään ja tanssittiin Kylie Minogueta. Kerran havahduttiin yhdestä discosessiosta siihen, että joku julkisivun korjaaja tuijotti meitä ikkunan takaa nostolavalta. Ilmaisutaidon lukion kasvatteina ei annettu sen häiritä. Hei hittolainen, katkastaas tätä teksimassaa Kylli-tädillä! Slow oli yksi meidän suosikkibiiseistä minidiscossa:

Koska toi asunto oli niin lähellä koulua, se toimi penkkaripäivänä eräänlaisena tukikohtana laittautumiselle ja aamukännille. Muistan ikuisesti mun toisen kaverini, miespuolisen T:n pukeutuneena nunnaksi, juomassa Jägermeisteria ruusukuvioisesta kahvikupista yhdeksältä aamulla. Meidän kämppä oli myös sammumistukikohta penkkareiden jälkeen, ja uuteen nousuun siivittänyt etkoilutukikohta ennen seuraavan päivän abiristeilyä. (Mä muistelen abivuotta aina toisinaan, ja sitä, kuinka on täysin käsittämätöntä että kukaan meistä edes onnistui kirjoittamaan ylioppilaaksi sen kaiken dokaamisen tuoksinassa.)

T muutti pois kesällä 2005, ja tilalle tuli mun pikkuveli K joka puolestaan aloitti Kalliossa silloin. Kauheen kauaa ei enää asuttu tuossa, koska vuoden lopussa oli taas muutto edessä. Kirjotan siitä sit taas seuraavassa Memory lane -postauksessa, eli varmaan joskus puolen vuoden päästä.