Se kerta, kun tein virheen

Rakas päiväkirja, tänään epäonnistuin. Tässä postauksessa esittelin ton mallinukkeperseen ja harmittelin seinäsyvennyksen vaaleaa väriä. Mulla on nyt siitä asti hautunut mielessä erilaisia ratkaisuja, ja tänään Tigerissa luulin saaneeni vastauksen kun löysin superglitteristä, kultaista lahjapaperia. Aattelin, että tapetoin sen syvennyksen takaseinän sillä lahjapaperilla, ja visioin mielessäni sellasta 80-luvun strippiluolahenkistä sleazya lopputulosta. (Katsokaa nyt tota paperia, onhan se ihan järjettömän hienoa! Ja sleazya ja strippiluolamaista!)

Mittasin seinäsyvennyksen korkeuden ja leveyden (professionaalilla pandamittanauhalla, kuten aina) ja leikkasin lahjapaperista mitoitetun palan. Sit laitoin seinään ihan helvetisti maalarinteippiä, jottei paperi missään olosuhteissa lähtisi rullautumaan irti (mutta se kuitenkin olisi helposti irroitettavissa jatkoa ajatellen). Mun päähäni ilmestyi kaikkia opastavia ja nokkelia lauseita, joita kirjoittaisin tähän blogiin sitten kun homma olisi valmis ja voisin lesota sillä internetissä. Tämän jälkeen alkoivat vaikeudet ja alamäki.

Tää mun koko kämppähän on jotenkin surrealistinen muodoltaan, ts. ihan kaikki seinät ja lattiapinnat on johonkin suuntaan vinossa. Näin on toki myös sen seinäsyvennyksen laita, ja paperia asemoidessani tajusin, että suorakulmion sijaan se muistuttaakin lähinnä s-kirjainta. Sitä valmiiksi leikattua palaa oli ihan mahdoton saada laitettua niin, että se osuisi edes 10-prosenttisesti paikalleen. Lisäksi olin arvioinut paperin paksuuden väärin (varmaan koska olin niin tapetointipäissäni ja jotenkin ajattelin että joo joo, salena se toimii ihan samalla tavalla kuin oikea, paksu tapetti…), joten jokainen teippi ja teippausvirhe näkyi epätasaisuutena lopputuloksessa.

Tyylikkään mauttoman strippiluolaglittertapetin sijaan mulla on nyt olohuoneessani epätasainen, surullinen viritelmä joka näyttää just siltä mitä se on, eli seinään teipatulta lahjapaperilta. Keksin kyllä sitten jälkeenpäin kaikkia vaihtoehtoisia kiinnitystapoja joilla tilannetta voisi korjata, mutta kun kaiken lisäksi se paperin ihana glitterisyys ei edes tule kunnolla esille, vaan päivänvalossa toi näyttää vaan sellaselta vähän helmiäisen beigeltä (mikä on ehkä pahinta, mitä voi olla!). Ne vaihtoehtoiset kiinnityksetkin voi siis unohtaa, koska toi ei tasaisenakaan näyttäisi siltä, miltä kuvittelin.

Katsokaa nyt sitä. KATSOKAA. SISÄISTÄKÄÄ. Koska tietenkin multa meni fiilikset niin täysin, etten edes jaksanut irrottaa tota, vaan siinä se nyt on muistuttamassa mua huonoista päätöksistäni. (Myös kaikkialle varissut kultaglitter pitää huolen, ettei tämä fiasko tule painumaan unholaan ihan lähipäivinä.) Toi paperi on kyllä sinänsä edelleen ihan mahtavaa ja sille löytyy varmaan paljon kaikkea muuta käyttöä, mutta kun mun päässäni oli niin hieno visio! Olisin vaihtanut ton mun isän muotokuvan tilalle jonkun överitaulun ja ehkä rakennellut jonkinlaisen persettä korostavan valaistusratkaisun, mutta ihan sama sitten en olis halunnutkaan.

Tämä olkoon teille opetuksena. Sisustusbloggaajatkin tekevät typeriä virheitä. Tekisi vielä mieli lisätä, ettei glitter olekaan aina vastaus, mutta ei nyt mennä liian pitkälle. Glitteriset seinät (tai katto!) siintää mun mielessäni edelleen kodinsisustuksen ultimaattisena tavoitteena.