Joskus eksentrikkoakin epäilyttää

Mulle on alkanut tulla sellasia itselleni epätyypillisiä epävarmuuskohtauksia koskien mun asuntoa. Oon varmaan lukenut ihan liikaa niitä kaikkia minimalistisia valkoisia ja beigejä sisustusblogeja, ja ne on alkaneet syövyttää mun mieltäni. Välillä tulee semmosia kauheita angsteja siitä, että onko tää kaikki romun määrä oikeasti sittenkään hyvä juttu, ja näyttäiskö kaikki paremmalta, jos tota kamaa olisi vähemmän ja kaikki esineet pääsisi paremmin oikeuksiinsa. Mietin tätä varsinkin silloin, kun roudaan kirpparilta kotiin jotain uutta posliinipäätä tai muuta aivan rehellisesti sanottuna täysin hyödytöntä tavaraa, jolle sitten etsin sijoituspaikkaa seuraavan viikon ajan.

Mutta tämähän on hullu, sairas ja perusteeton ajatus. Mä ymmärrän sen, et jos omistaa jonkun ihan megahienon esineen ni haluaa että se sit kanssa nousee esille siellä asunnossa, mut mulla nyt sattuu olemaan kannettavanani tällanen kamala raskas taakka, että mä omistan niitä megahienoja esineitä aivan helvetin paljon. En mä voi sille mitään, että mulla on ollut lapsesta asti näin järjettömän hyvä maku ja että kamaa on kertynyt sen mukaisesti. Lisäksi mä nimenomaan tykkään siitä, ettei kaikkea näe ihan ensivilkaisulla, vaan että pitää kierrellä ja tuijottaa ihan ajan kanssa, jos haluaa nähdä kaiken mitä on tarjolla. (Tietäisittepä vaan, kuinka paljon mä ihan oikeasti käytän aikaa siihen, että vaan vaeltelen ympäri mun kämppää ja katselen asioita.)

Tämän pitkäksi venyneen alustuksen on tarkoitus pohjustaa näitä seuraavia kuvia, joita löysin Apartment Therapysta (ton linkin takaa löytyy vielä paljon lisää kuvia tuolta asunnosta, suosittelen katsomaan!). Tällaiset kuvat palauttaa mun uskoni siihen, että olen ihan oikealla tiellä, eikä minimalismi ole edelleenkään mikään ratkaisu mihinkään asiaan.

Mua harmittaa, etten oo nyt vähään aikaan kauheesti kirjottanut mitään tästä mun omasta kämpästäni, vaan sen sijaan jakanut lähinnä kuvia muiden kodeista. Siihen on kaksi tai oikeestaan kolme tai itse asiassa neljä syytä: 1) mulla on edelleen aika paljon koulutöitä, joten 2) en oo oikein tehnyt täällä mitään sellasta jakamisen arvoista, 3) kirpparisaaliit on olleet laihoja, koska mulla on tässä kuussa varaa ostaa vain järkeviä asioita (kuten ruokaa), ja 4) mulla on se paska kamera ja nyt pimeillä säillä kuvaaminen on vielä enemmän tuskaa kuin aikaisemmin. Varsinkin, kun kohdasta 1) johtuen en kovin usein ole edes kotona valoisan aikaan (tai jos oon, ni nukun. Tai katson Adventure Timea. Yleensä katson Adventure Timea.).

Kyllä mä tästä jossain vaiheessa taas reipastun myös tällä oman kotini ja askartelun saralla, ainakin toivottavasti. Mulla on mielessä sellasia isompia projekteja, jotka vaatii sekä paljon aikaa että jonkin verran rahaa – kumpaakaan näistä ei siis tällä hetkellä löydy. Todellisuudessa eläminen on kyllä usein aika hanurista. (Ja muuten, sitä suuremmalla syyllä kannattaa asua tällasessa epäkäytännöllisessä romutaivaassa! Ei paljoo realiteetit häiritse kun ympärillä on vain esineitä, joilla ei ole minkään asian kanssa mitään tekemistä.)