Pidä varas, hän on varas

Aika iso osa mun asunnossani olevista tavaroista on sellasia, jotka on enemmän tai vähemmän "vahingossa" kulkeutuneet tänne joko mun vanhemmiltani, tai muilta lähisukulaisilta. Ikään kuin lainaan, tiedättehän. (No okei, osa on kyllä ihan sovitusti määrittelemättömän pituisessa lainassa, ts. kyllä sä täti saat sen sohvan takaisin sitten, kun taas tarttet...) Oon mä itsekin tehnyt hankintoja, mutta esim. tämänhetkisistä huonekaluista varmaan 50 prosenttia on peräisin muiden nurkista. Se etu on siinä, kun koko suku on kova hamstraamaan kirppareilta ja roskalavoilta.

Olin viikonloppuna Somerolla ala-asteen luokkakokouksessa (= dokaamassa), ja siltä reissulta tarttui taas mukaan pari uutta juttua tänne Helsingin päähän. Mullahan on tää ikuinen lamppujen tarve, ja tollanen hieno pöytälamppu osui silmiin isän yöpöydältä. Ai miten sopivasti sattuikin. Eilisilta menikin sitten sijoituspaikkaa etsiessä, koska toi on niin iso, ettei se oikein mahdu kunnolla mihinkään. Lopulta raivasin sille tilaa tuolta kirjahyllyn virkaa toimittavalta kukkapöydältä. (Ja taitaa muuten jokunen noista kukkapöydän kirjoistakin olla ikuisuuslainassa vanhemmilta.)

Toinen tuliainen on tuo lampun juurella istuva hämmentävä nukke. Se on ollut meidän keittiössä jo pitkään, mut en oo aikaisemmin kiinnittänyt erityisemmin huomiota. Oikeestaan se on aika pelottava, kun se menee pelkästään tollasiin tosi luonnottomiin asentoihin, mut just sen takia se onkin niin kiva. Joten nuken sain sitten luvan ottaa mukaani myös. Siltä puuttuu toinen korva, ni sen nimi on esim. Vincent. Tai nimenomaan Esim. Vincent.

Esim. Vincent.

Toi lampun saapuminen aiheutti kaikenlaista muutakin reformia, kun piti siirrellä kirjoja pois kukkapöytähyllystä seinän syvennykseen -> karttapallo ei enää mahtunut sinne -> karttapallo ja avaruuspallo vaihtoivat paikkaa -> AAAA JOHDOT EIVÄT RIITÄ -> jouduin ryömimään paljon sohvan alla -> pelkäsin että mun selkä menee sijoiltaan ja jään sinne ikuisiksi ajoiksi ja niin edelleen.

Mun olis kyllä pian korkea aika investoida siihen uuteen kirjahyllyyn. Kaikki väliaikaisratkaisutkin (kuten toi seinäsyvennys) alkaa olla käyttömukavuusalueen ulkopuolella. Lisäksi mulla on tää juttu, että kirjat (ja levyt) pitää olla aakkosjärjestyksessä, ja nyt mua hajottaa kun ne on tuolla tavalla erillisinä sektioina ympäri kämppää. (Tai no siis, investoida ja investoida, kun tendenssi on tämä edellä kuvailtu niin tuskin mä sitä hyllyä päädyn mistään Askosta ostamaan. Onko jotain Askoa muuten edes olemassa enää? Vieläkö ruma ja kallis lastulevy menee Suomenmaassa kaupaksi?)

Lopuksi palaan vielä tähän tuoksukynttilätuohtumukseeni. Päädyin nimittäin sittenkin lähettämään Ikealle palautetta sekä nettisivujen puutteellisista tuoksukynttilätiedoista, että kookostuoksukynttilöitä kohtaan tuntemastani kaipauksesta. Sain vastauksen, jossa kerrottiin, ettei kookoskynttilöitä ole enää valikoimissa, ja että kynttilöiden tuoksun näkee "paketin kyljessä olevasta kuvasta". (Sitä kuvaahan ei siis myöskään ole nettisivuilla, vaan sen voi nähdä ainoastaan menemällä paikan päälle Ikeaan hiplaamaan niitä fyysisiä kynttiläpaketteja.) En nyt kirjoita aiheesta tämän enempää, koska huomaan että alan tässä parhaillaan vähän taas suuttua tästä asiasta, mutta Suomen Ikean puolustukseksi sanon, että toi järjetön tuoksutietoa pihtaava nettisivupolitiikka näkyy vallitsevan myös muiden maiden Ikeoiden sivuilla. Se viestiini vastannut asiakaspalvelija kyllä lupasi "välittää toiveen eteenpäin", mut se voi olla ettei toi asia ehkä ole ihan niiden käsissä. Mun pitää alkaa vainota sitä jotain Ikean perustajamogulia seuraavaksi.