Phenobarbiedoll -korupaja

Mulla on nyt ekaa kertaa varmaan kahdeksaan vuoteen ruokapöytä mun kodissa. En tykkää ruokapöydistä, koska niistä tulee sellanen olo, että mua holhotaan. Oon kerran yrittänyt syödä ton ääressä, mutta se tuntui tosi luonnottomalta. Se kuitenkin on ihan loistava askartelupöytä, koska tykkään näpertää.

Sain noi tuolit ja pöydän mun tädiltä. Tuolit oli alunperin vihreet, mutta päällystettiin ne mustaksi. (Huom, mä en todellakaan ole sellanen ihminen joka vaan kasuaalisti verhoilee jotain tuoleja. Mun täti teki kaiken kaavoitus- ja ompelutyön, mun osuuteni oli lähinnä se, että darrapäissäni naulasin istuinosan kankaat tuoliin kiinni.)

Vaikka tän blogin kantavana teemana onkin kodinsisustus, ni aion nyt laajentaa sitä Martha Stewart -henkiseen leikkisään askarteluun. Tänään teemme korvakoruja vanhoista lääkkeistä.

Lääkkeet on usein sairaan hienon ja psykedeelisen värisiä, ja ne menee ihan hukkaan jos ne vaan kippaa johonkin apteekkiin. Tätä projektia varten tarvitaan siis hienoja lääkekapseleita. Tablettimuotoisia lääkkeitä en oo kokeillut, mut luulen että ne kyllä sulaa tai muulla tavoin hapertuu tosi nopeasti. (Toki voi kokeilla, en minä mikään auktoriteetti ole.) Noi kaikki on tyhjennettyjä, mikä onkin suotavaa, ettei sitten oo kodeiinit rinnuksilla jos jotenkin tyrii.

Huomioitavaa on myös se, että noi ei oo mitenkään erityisen kosteudenkestäviä. Jos siis sataa kaatamalla, ni niitä ei välttämättä kannata laittaa korviin just silloin. Ne on myös aika hauraita, joten kaikkee aggressiivista puristelua on hyvä välttää (kuten usein muulloinkin elämässä).

Ainakin Laika tuntee noihin ihan suunnatonta vetoa ja se saattaa olla ominaista kissoille yleensäkin, eli näitä on hyvä säilyttää jossain salaisessa piilossa. Askarteluvaiheessahan se ei onnistu, joten kissalle huutaminen on oleellinen osa tätä kokemusta.

Mä tykkään kuumaliimaamisesta aika superpaljon. Mulla on tollanen söpö pieni kuumaliimapistooli, ja sit sellanen törkeen iso industrial-kokonen. Ymmärrettävästi toi pieni on vähän näppärämpi tässä puuhassa. Kuumaliima soveltuu tähän hommaan erityisen hyvin, koska se mukailee noiden kapseleiden muotoa, eikä siinä oo mitään sellasia kemikaaleja jotka syövyttäis niitä.

Kuumaliiman lisäksi tarvitaan korvakorupiikkejä. Niitä saa askartelukaupoista. Ei niistä sen enempää.

1) Pursota kuumaliimaa korupiikkiin sen verran, että näyttää sopivalta. Sillä tavalla perstuntumalla. Silmämääräisesti. Fiiliksen mukaan.

2) Aseta lääkekapseli hikisin, kofeiinista tärisevin sormin kuumaliimapisaran päälle. Ei tartte painaa kauheesti, eikä kannatakaan, mut sen verran että on sopivasti. Fiiliksellä. Perstuntumalla. Omaan tahtiin, paitsi että ei, koska se liima kuivuu aika nopeesti. On hyvä huomioida, jos kapselissa on jotain tekstiä tai muuta painatusta jonka haluaa näkyviin, että se sitten kanssa on näkyvissä eikä esim. siinä liimapuolella. Muuten korpee.

Sit ne näyttää tolta. Kuumaliima on vähän tahmeeta hetken aikaa, joten kannattaa laittaa ne vaikka tolleen innovatiivisesti kuivumaan, ettei ne tartu esim. pöytään kiinni. Koska sittenkin korpee.

Pyydän myös huomioimaan, että vaikka kuumaliiman edut ovat kiistattomat, se ei kestä ihan ikuisesti. Mun lääkekoruista suurin osa on kestänyt aika säännöllistä käyttöä varmaan vuoden, mut parissa tapauksessa toi kapseliosa on irronnut kuumaliimaosasta. Oon liimannut sen takaisin pikaliimalla. Se onnistuu hyvin, koska kuumaliima on kumminkin jähmettynyt kuperaan muotoon, johon kapseli on helppo istuttaa. Sen liiman kanssa ei kuitenkaan kannata hirveesti sohia, koska se tosiaan syövyttää tota kapselin pintaa ja tekee siitä ruman ja pilaa kaikkien elämän.

Tähän päättyy korututoriaali. Paitsi sen sanon vielä, että jos joltain löytyy nurkista pyörimästä ylimääräinen, kanneltaan läpinäkyvä dosetti, niin minä otan sen vastaan. Noi olis ihan superhienoja säilyttää sellasessa.