Piti siis perustaa itse.
En ikinä pystyis asumaan missään vaaleasävyisessä asuntomessukodissa. Sellasessa, jossa on seinällä jotain motivoivia tauluja, joissa lukee Carpe Diem ja Beautiful Home. (Tiiän että mun koti on törkeen kaunis ilmankin, että siitä pitäis tolleen julistemuodossa erikseen ilmoittaa. Ja mitä diemin carpeamiseen tulee ni jaa-a, tuskin siihenkään mikään juliste auttaa.) Lisäksi mua ahdistaa kaikki laajat, tyhjät pinnat ja tyhjä tila ylipäätään. Oon pienestä asti tykännyt siitä, että on paljon tavaraa ja ehkä vähän ahdasta. Lapsena tein aina majoja jonnekin sängyn alle tai vaatekomeroon, koska siellä mahtu olemaan ihan hyvin ja sai olla rauhassa.
Tossa on mun Pez-annostelijakokoelma. Tuun varmaan kirjottamaan niistä aika paljon lisää koska mun suhteeni niihin lähentelee epätervettä. Ton tähtikarttapallon löysin kirpparilta Somerolta ja noi lääkepurkit on jostain kirppareilta kanssa, en muista enää. Toi kuva ylipäätään on aika hyvä osoitus mun suhtautumisestani kodinsisustukseen; tavaroiden funktionaalisuus ei ole mun listallani kauhean korkealla. Ulkonäkö on. Ja se, ettei niitä tuu vastaan missä tahansa Citymarketissa. (Pez-annostelijoita tietty tulee. Mut ei ehkä ihan tossa volyymissa, valitettavasti.)
Toi sääri on siltä samalta kirpparilta mistä tähtikarttapallokin. Ripustin sen katossa valmiina olleeseen koukkuun ihan vaan että saisin sen johonkin pois käsistäni, ja sit se jäi siihen aika pitkäksi aikaa. (Nyt se ei oo siinä enää. Se putosi itsekseen yks päivä kun imuroin, ja olin sekunnin ajan ihan varma että imuri räjähti ja mä kuolen.)
Loppuun vielä tällanen inspiraatiokuva mun tämänhetkisestä, crackluolahenkisestä verhoratkaisustani. Mä asun kuudennessa kerroksessa, eikä vastapäätä oo asuintaloa, joten aattelin etten tarvii verhoja koska kukaan ei pääse tuijottamaan mun tissejäni muuten ku jollain kuumailmapallolla (ja siinä vaiheessa se olis mulle ihan ok, jos joku kerran näkis niin paljon vaivaa). Nyt oon kumminkin tullut siihen tulokseen, että verhot on saatava, koska aurinko paistaa tänne IHAN TÄYSILLÄ tuntikausia joka ilta. En kauheesti tykkää auringosta, tai ainakaan siitä että se tunkee mun kotiin vaikken yhtään jaksais. Haluun mustat verhot. En tiiä, koska saan aikaiseksi.
(Tossa kuvassa on mukana myös mun vierassänky, jolla majoitan tällä hetkellä yhtä remonttipakolaista, mallinukke josta kerron joskus (se ei siis ole se remonttipakolainen) ja mun kissa Laika, josta kerron myös ja joka luultavasti kiskoo ton verhosysteemin alas ihan näillä minuuteilla.)
Tästä on siis tarkoitus tulla sistustusblogi, mut en haluu rajoittaa itseäni, joten varmaan tänne tulee kaikkee muutakin. Lähinnä haluan tietty lesoilla kaikilla hienoilla tavaroilla, joita löydän kirppareilta. Koska miksipä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti