I wanna take a ride on your disco stick.

Iltasanomien nettisivut tarjoilivat tänään tällaisen discoaiheisen uutisen, joka inspiroi mua kirjoittamaan tämän tekstin. (Jos ei haluu lisätä iltapäivälehtien klikkauslukemia, minkä ymmärrän, niin referoin: Mies oli rakentanut kotinsa ikkunan eteen "tanssimislavan, jossa oli kohdevalot ja discopallot". Se oli puolen vuoden ajan tanssinut siinä alasti, hetkutellut penistään ja vilkutellut vastapäätä asuvalle naiselle, joka lopulta murtui ja soitti poliisit. Artikkelin mukaan mies ei osannut sanoa syytä toiminnalleen. Sai sakkoja. Ei saa hetkutella enää.)

Mulla ei oo penistä, eikä ainakaan toistaiseksi tanssilavaa ikkunan edessä, mutta discopalloja löytyy. Mun aktiivisin discopallohamstraus ajoittuu n. vuosiin 2009-2010, mutta nykyisin niiden määrä on aika vähäinen. Joskus halusin kattoonkin sellasen pyörivän discopallon, luultavasti samantyyppisen kuin tällä edellämainitulla kikkelisankarilla, mut en ikinä saanut aikaiseksi ostaa sellasta. Ja veikkaan, että vaikka olisin ostanutkin, ni en olisi saanut aikaiseksi kiinnittää sitä kattoon asti.

Viereisessä kuvassa näemme eri kokoisia discopalloja täyttämässä kukkaruukussa olevaa hölmön näköistä, ylimääräistä tilaa. Toi on sellanen vähän rasittava kasvi, joka kasvattaa vaan yhtä oksaa vaikka siinä kuuluisi olla monta. (Ja se yksi oksa on nyt noiden pallojen ansiosta aika fallistinen. Tän postauksen halki kulkevana temaattisena lankana näyttää nyt siis olevan penikset.) Kuvassa mukana myös vompattipehmolelu, jonka ostin kauheessa darrassa joskus vuosia sitten ja joka nykyään asuu kirjahyllyssä.

Siivouspäivänä löytynyt posliinikäsi on nyt olkkarin pikkupöydällä pitelemässä discopallonpuolikasta. Tohon tarkoitukseen se on varmaan tehtykin, en tiiä miksen heti tajunnut. Valo osuu siihen välillä tosi hienosti ja Laikalla hirttää aivot kiinni.

 

Peilinpalojen innovatiivisessa käytössä on kunnostautunut myös Lady Gaga. Noi peilipallorinulit on olleet mun to diy -listalla jo monta vuotta, mut toteuttaminen on jäänyt. Ne olis kyllä oikeasti aika helppo tehdä itse. Vuonna 2009 tehtiin mun kaverin kanssa peilinpaloilla päällystetyt kengät, joista kuvia tuossa alla. Ostettiin halpahallista eri kokoisia peilipalloja ja kuorittiin niistä palat irti veitsellä. Ne lähti sellasena yhtenäisenä nauhana, mikä helpotti askartelua. Niistä myös irtosi ihan tositosi pieniä lasinpalasia, jotka sattui aika paljon kun niitä oli sormenpäät täynnä. Liimattiin peilinpalat valkoisiin muovimaihareihin kuumaliimalla ja avotsie! Ne kylläkin kesti vaan ton yhden käyttökerran, koska kuumaliima kovettui liikaa ja palat alkoi lohkeilla irti kävellessä. Mut kengät on tallella sisustuselementtinä mun cd-tornien päällä, ja tarkotuksena on joskus perehtyä joustavampiin liimoihin ja korjata kengät uudelleen käyttökuntoon. Mutta siis että tällä samalla periaatteella vois myös tehdä ne rintsikat, jos olis sellanen aikaansaava ja aloitteellinen ihminen.

 

Voi tota kamalaa boordia. Yksi vähän isompi to diy -projekti olis maalata seinät täällä asunnossa, ja siinä tuoksinassa lähtee kyllä noi boordit helvettiin, sanon. En oikein oo ikinä ymmärtänyt niiden tarkoitusta ylipäätään. Nehän saa vaan huoneen näyttämään matalammalta? Voiko se olla joku pyrkimys? Miksi? Kenkien vieressä edustaa harlekiininukke Leinad (sen veli Daniel ei näy kuvassa), jonka sain tolta samalta kaverilta jonka kanssa tehtiin noi kengät ja joka on mukana tossa toisessa kuvassa. Asiat kietoutuvat yhteen. (Tein muuten itse ton pianomekonkin. Oon ollut ahkerana. Vuonna 2009.)

Tässä vielä musiikkivideo jota katsoin aika paljon sillon 2009 kun nää peiliasiat oli ajankohtaisempia. Tossa videollahan esiintyy ihan elävä ihminen, tiedän sen, mutta tää muistutti mua taas peilinpaloilla päällystetystä mallinukesta. Kuinka sairaan hieno sellanen olisi?! Vielä jonakin päivänä.

Penis.