Mutta tarkotan siis tollasia. (Eka kuva täältä, toka kuva täältä.) En oikeestaan edes tiedä, mikä noissa vetoaa muhun koska tarkemmalla tarkastelulla tulin siihen tulokseen, että noissa on varmaan ihan mahdotonta löytää hyvää asentoa. Ehkä se on vaan se, kun oon tällanen erikoisuudentavoittelija-nonkonformisti, jolle ei kelpaa edes perinteiset sohvat.
Oikeesti kaikista eniten haluisin kirjastohuoneen, jossa olis joku semmonen upotettu, supermukava ja pehmeä sohva tai nojatuoli tai mikä tahansa tyynylinnake. Se vois olla ehkä jotenkin piilossa vielä, oi kyllä, silleen että sinne pääsis vaan jonkun salaoven kautta! Sit voisin aina mennä sinne lukemaan eikä kukaan koskaan häiritsisi tai löytäisi mua. (Koska luonnollisesti olisin ainoa, joka tietäis että mun talossa on sellanen huone.) Ja se kirjasto tuoksuisi ihanalta, koska vanhat kirjat aina tuoksuu. (Tietoisku: vanhojen kirjojen tuoksu johtuu paperissa olevasta ligniini-nimisestä aineesta. Sitä on puissa, ja se on rakenneosiltaan samankaltainen kuin vanilja. Kun se ajan myötä hajoaa, paperi alkaa tuoksua vaniljamaiselta, ja samasta syystä paperi myös kellastuu. Nykyisin ligniini pystytään poistamaan selluloosasta aika hyvin, mistä syystä kirjat ei enää tuoksu yhtä hyvältä. Motherfuckin' science. Tiedettä on kuitenkin kiittäminen siitä, että vanhojen kirjojen tuoksua on saatavilla myös parfyymimuodossa. Ostaisin sitä heti litrakaupalla, mut se maksaa aivan saatanan paljon enkä enää edes muista, missä mä sitä tuoksua näin kaupattavan.)
Tämähän on kanssa hieno sohvaratkaisu. Tollasessa julkisessa kirjastossa toi kylläkin ahdistaisi mua, koska siihen voisi tulla istumaan joku tuntematon. (En tiedä, onko se jo tullut ilmi, mutta mä en noista ihmiskontakteista ihan hirveen paljon perusta.) Voisin kuitenkin laittaa tollasen sinne mun omaan kirjastoon, vähän niinku hämäykseksi. "Jos Anna olisi täällä, hän varmasti istuisi tuossa sohvalla lukemassa!" Niin ihmiset sanoisi, ja oikeesti olisinkin siellä seinän sisällä tyynylinnakkeessani.
Kaikista hienoin nonkonformistinen sohva-/nojatuoliviritelmähän on kuitenkin tämä Twin Peaksissa nähty punainen suikero. Ton sijoittaminen huoneeseen olisi kyllä helvetillinen tehtävä, koska sen olisi melkein pakko olla keskellä lattiaa. Ehkä sen takia se esiintyikin vaan noissa Twin Peaksin unikohtauksissa. David Lynchillä meni hermot. "Ei saatana, ei tätä saa laitettua mihinkään mitenkään päin, mitä jos kehitettäis tätä varten vaikka joku hallusinaatio?"
Tässä teille vielä mihinkään liittymätön kuva Laikasta hellepäivänä. Se yritti leikkiä mahdollisimman pienin fyysisin ponnistuksin, ja nukahti aina välillä. Itsehän oon tollanen ihan säätilasta riippumatta, mutta samaistun silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti