Inkivääriprojekti ja oliiviöljyprojekti

Mä tavallaan vihaan internettiä. Mulla on tänään yksi yhä harvinaisemmiksi käyvistä vapaapäivistäni, ja tarkoituksena oli alunperin puuhastella aamusta asti. Silleen että herään jotenkin ihmisten aikaan, syön täysipainoisen malliaamiaisen, saan aikaiseksi kaikkia hienoja projekteja, ehkä siivoon, luen korkeakirjallisuutta ja käyn ulkona. Ja sitten kirjotan siitä kaikesta elämänmakuisen ja kateutta herättävän blogikirjoituksen.

Torkutin kaksi tuntia, nousin kiroillen ylös, keitin kahvia, avasin koneen ja luin aikaansaavien ihmisten elämänmakuisia blogeja, tulin vihaiseksi. "We made lavender-scented lemonade and macarones from scratch, so much fun!!!" "I went hiking in the forest and had a magical time with all the elements of nature! Shoes vintage, dress from Modcloth, bag American Apparel." Niin että saatana sentään. Mullakin on ollut tosi maaginen päivä. I have explored the exciting contents of internet. Edes roskia en ole vienyt. Ylläni on Lindexistä ostetut pikkuhousut ja jostain taskunpohjalta löydetty ponnari.

No oon mä jotain saanut aikaiseksi kumminkin, kun noi ylisuorittajien blogit sai mut sisuuntumaan.

 

Istutin inkiväärin. Olin unohtanut ton pätkän juhannukseksi keittiöön, ja se oli alkanut puskea vartta. Mulla ei ollut enää kukkaruukkuja, joten istutin sen tollaseen purkkiin, jossa aiemmin pidin suolaa. En tiiä yhtään, että mitä inkivääri vaatii menestyäkseen. Toisaalta en mä sitä tiedä minkään muunkaan kasvin kohdalla, aina oon tuurilla mennyt ja suurimman osan ajasta onnistun ihan hyvin.

Toinen projekti liittyi kauneudenhoitoon ja kylpyhuoneen sisustukseen. Oon nykyään vähän sitä lajia hippi, että yritän vetää aika minimiin kaikkien pesuaineiden käytön (siis tukassa ja naamassa). Nyt oon onnistunut rajaamaan jutut oliiviöljysaippuaan sekä ihan perinteiseen oliiviöljyyn.

Litran oliiviöljytonkka on kylppäriolosuhteissa vähän hankala, varsinkin kun sitä kamaa ei ole tarkoitus lotrata naamaan ihan desilitrakaupalla. Öljylle piti siis kehittää järjellisempi säilytysratkaisu, ja myös saippua tarvitsi alustan. Ton apteekkipullon sain mun tädiltä, ja se on nerokas! Ideana on se, että tossa korkissa on urat, joita pitkin pullon sisältöä voi kaataa ulos vähän kerrallaan, kun korkin kääntää oikeaan asentoon. Käytännössä se ei kyllä toiminut ihan niin, tai sit täytin sitä vähän liikaa. Mut joka tapauksessa toi on huomattavasti hallitumpi annostelija kuin se alkuperäinen kanisteri. Tuhkakuppi on puolestaan mun vanhempien luota. Isä löysi sen astiakaapista etsiessään jotain muuta. "Kato perkele, onpa hieno! Tarviitko tällasta?" No tarviin.

Mun pesuainereformiin on kaikenlaisia ekologisia ja taloudellisia perusteluja, mut vahvimpana on ehkä se, että oon huomannut että oliiviöljy oikeasti toimii kaikkeen tosi paljon paremmin kuin mitkään kaupan jutut. Käytän sitä siis meikinpoistoaineena, kosteusvoiteena ja sokerin kanssa kuorinta-aineena. MAGICAL AND EXCITING. Oliiviöljysaippua tukanpesussa on vielä kokeiluvaiheessa. Viimeksi huuhtelin sen huonosti, ja seuraavana päivänä mun tukka tuntui siltä kuin siinä olisi liimaa. Mulla on aika paljon hiuksia, joten sen saippuapalan kanssa vääntäminen vaatii erityistä kärsivällisyyttä ja harjaantumista. Mut liimaepisodia lukuunottamatta oon kyllä ollut tosi vaikuttunut, joten aion jatkaa tällä tiellä.

Viereisessä kuvassa näette tuotteet tositoimissa. On toi mun mielestä vähän kaupan purkkeja esteettisempi asetelma. (Tossa vasemmalla näkyy melkein mun hammasharjamuki, joka on yksi mun suosikkiesineistä! Siinä lukee "Kiltille Tytölle", ja sen toisella puolella on kuva tytöstä ja jostain peurasta.)

Vaan nytpä mua alkoikin vähän ahdistaa tämä kirjoittamani tekstin sävy. Yks asia, jota vihaan äärettömästi, on ympäristötietoinen jeesustelu. Luonnonsuojelu ja ekologisesti kestävä ajattelu (ja sen mukaiset toimet) on mulle tärkeitä asioita, ja just siitä syystä mua hiertää tosi paljon sellanen, että yritetään tuputtaa niitä juttuja ihmisille syyllistämisen ja itsekorostuksen keinoin. Se kun aiheuttaa yleensä lähinnä päinvastaisen reaktion. Toivon siis, ettei tää postaus nyt kuulosta sellaselta. (Oijoi mä tunnen pääseväni vauhtiin.)

Ylipäätään elämäntapa-asiat on henkilökohtaisia valintoja, joita tehdessä motivaation pitää lähteä ihmisestä itsestään. Muuten se on ihan yhtä paskan kanssa. Esim. tämä oliiviöljyjuttu tässä. Se on ainakin toistaiseksi toiminut mulle, ja näen siinä paljon hyviä puolia ja todella vähän huonoja (ainoona tulee mieleen se, että se vähän sotkee). Mut ei se välttämättä sovi kaikille, koska ihmisten ihotyypeissä on eroja, ja on allergioita ja yliherkkyyksiä. Eikä kaikkia kiinnosta. Ne kaupasta saatavat jutut toimii usein myös, ja onhan ne helppoja käyttää, ja ymmärrän että monet luottaa niihin eikä koe tarvetta luopua niistä. Ja se on tosi ok. Ei se ole mun, eikä kenenkään muunkaan asia lähteä nillittämään että "muttakun LUONTO ja ROSKAAMINEN". Haluan suositella ja kannustaa, jos on kiinnostunut, mutta jos ei ole niin fine by me. Sama liittyy ruokavalioon ja ostokäyttäytymiseen ylipäätään. Syyllistäminen harvoin toimii, vaihtoehtojen esille nostaminen saattaa joskus vaikka vähän toimiakin. Ihmisten arvottaminen/arvosteleminen yksittäisten kulutustottumusten perusteella ei toimi koskaan, paitsi jos tarkoituksena on antaa itsestään kuva itsekeskeisenä, etuoikeutettuna mulkkuna. Siinä tapauksessa se toimii tosi hyvin.

Mulla on taipumusta käydä pääni sisällä kuvitteellisia keskusteluja, jotka usein lipsuu riidoiksi ja väittelyiksi. Josko mä nyt vihdoin söisin sen täysipainoisen malliaamiaisen.