Ja niiden sisällä on uusia mummoja

Olen palannut. Vietin juhannuksen etkoilupäiviä mun tädin mökillä lähinnä ylläolevissa merkeissä. Huomatkaa kevyet kesäjalkineet. (Niin ja minä edelleen sitä lonkerosponssia, Hartwall... Oon valmis tuotesijoittelemaan vielä enemmän ja räikeämmin.)

Yksi mökkeilyn ohjelmanumeroista oli tiskausalueen rakentaminen pihalle saunan viereen, mut se jäi vielä just sen verran kesken etten viitsi laittaa mitään kuvia siitä. (Plus mun osuuteni siihen operaatioon oli ihan täysin olematon, koska olin edelleen noissa ylläolevan kuvan merkeissä. Mun äiti ja täti sitä rakenteli. Tulin välillä tuijottamaan, osoittelemaan ja viisastelemaan silleen, miten kaikki äijät tekee aina kun ne näkee rakennustyömaan tai edes jotain etäisesti rakennusprojektiin viittaavaa. Tietänette ilmiön. "Onk tää ihan paanutettu kans? Noinkohan riittää. Mää jättäsin metrin vähintään liikkumavaraa." Keksin ton repliikin täysin päästäni, se ei tarkoita mitään.)

Ton jakkaran mä kai voin silti esitellä. Se on mun tätini aikaansaannosta. Pohjana oli tommonen ihan normijakkara, ja sit sanomalehtee ja tommosia kuvia ja päälle venelakkaa. Muistaakseni. Minä sitä lonkeroa siinä niin saatto mennä ohjeet vähän ohi korvien. Mutta ymmärtänette idean, jossain vaiheessa ainakin kuulin sanan "venelakka" ja kaiken järjen mukaan se olisi se viimeinen vaihe. Tolla konseptillahan voisi päällystää ihan mitä vaan. Mä varmaan päällystäisin jotain kiiltokuvilla. Esim. joku keittiötaso vois olla hieno sellasena, varsinkin kun oon ennenkin avautunut siitä, miten monet keittiötoimet on rasittavia. (Vai tulisko siitä kiiltokuvapäällysteestä vähän sellanen pikkusöpö? Uuh, UUH, anatomiakirjan sivuja! Lihan paloitteluhan on sellasta, jota keittiötasolla voisi tehdä, niin ei olis edes kaukaa haettua.)

Mökkireissun varsinainen anti, ja tämänkin kirjoituksen alkuperäinen pointti, oli kumminkin kirpputorikierrokset ja niiltä tehdyt löydöt. Mun äiti ja täti on molemmat kirpputorihaita, ja ne osaa bongata kaikkia sellasia juttuja joita mä ohitan, ja nähdä potentiaalin. (Tosin oon nyt lähivuosina harjaantunut.) Pyörittiin Karkkilassa ja Lohjalla, ja ainakin mulle reissu oli tuottoisa.

Maatuskanukkea oon etsinyt jonkun puoli vuotta, ja lopulta tärppäsi. Tämähän on taas näitä, että pienemmällä vaivalla olisin voinut mennä johonkin matkamuistokauppaan Aleksanterinkadulle ja ostaa sieltä tollasen uuden, mutta ei se ole sama asia. Toki tähän vaikuttaa sekin, että joku maatuska on kuitenkin aika turha esine, jonka ostaminen uutena ei välttämättä ole mikään maailman ekologisesti perustelluin teko. No mutta siis mä ehkä käytän noita säilytysrasioina, esim. kaikki askartelutarvikkeet olis kivempi pitää noissa kuin jossain epämääräisessä läjässä.

Toi tarjotin on vähän naarmuuntunut, kuten näkyy, mutta se oli myös halpa ja lisäksi onhan se nyt söötti kun siinä on kissa ja tuitui. Laitan sen ehkä seinälle, joskus kun saan mun seinäprojektit käynnistettyä. En oikein tiiä, mihin tarjottimia muuten käytetään. Ei ton päälle nyt oikein viitsi mitään pinotakaan, siinähän menee koko pointti.

Voi, Pez-annostelijat! Noi kaksi vasemmanpuoleista on oikeasti vähän erinäköisiä keskenään, ja eri sarjanumerolla myös. Ne oli samassa paketissa ton Hessu Hopon kanssa, yhteensä yhden euron. Ei tää varmaan kenellekään kerro mitään, ja harva välittää, mutta noi Fozzy Bearit on vuodelta '91 ja Hessu vuodelta '89, mikä tarkoittaa että yks euro niistä kaikista on todella BARGAIN. Sain vielä samaan kauppaan ilmaiseksi ton ruman koripallon. Chewbacca löytyi toisesta paikasta viidelläkymmenellä sentillä. Mä haluan joskus kirjottaa tulisieluisemman postauksen Pez-keräilystä, mutta tämä ei ole se hetki.

Toi panda on mahtava. Tykkään siitä, miten se näyttää vähän kroonisesti luovuttaneelta. Se maksoi kolme euroa, mut toisella kirppiksellä myytiin samanlaista kahdellatoista. Mulle tuli mieleen se Kummelin Matti Näsä -sketsi, jossa se mesoaa siitä, kuinka kahvinkeittimen pannu maksaa kaupassa melkein yhtä paljon kuin uusi keitin. "Kuka sen päättää, että mikä on minkäkin esineen ARVO??!" Mietin tota kysymystä usein, en pelkästään kirpputoreilla vaan myös ajatellessani esim. pörssikauppaa.

Toi kuppi, josta ei saa mitään selvää koska musta kuvausalusta oli typerä ratkaisu, on itseasiassa myöhemmältä reissulta Kasvihuoneilmiöön. Liitän sen nyt kuitenkin tähän koska ei se mihinkään muuallekaan oikein sovi. Se on siis kuppi, jota on käytetty silmän huuhteluun. Miksipä ei. En vielä ihan tiiä, mitä laitan siihen, paitsi että nyt kun kirjotin ton niin keksin että klemmareita.

Nää on kanssa osa seinäprojektia. Noihan on äärettömän rumat, ja ahdistavat, ja myös aika ällöttävät koska ainakin toinen niistä näyttää siltä, että sen sisään on joku sokerihumalainen kersa joskus oksentanut. Mutta mulla on visio! Ruma, ahdistava ja vähän ällöttävä visio.