The more dedicated the more medicated.

Tekstin aiheena tänään lääkepullot kodinsisustuksessa. Jotain lääkepulloaiheisia kuvia löytyy jo aiemmistakin postauksista, ainakin täältä ja täältä. En siis nyt tätä varten viitsinyt kuvata ihan jokaista purkkia mitä multa löytyy.

Sain pari päivää sitten yhdeltä kaveriltani lahjaksi tällaset vanhat lääkepullot. (Meinasin kirjottaa "lääkepyllyt". On sunnuntai.) Jostain syystä tykkään tollasten vanhojen pullojen etiketeistä, erityisesti noista tuoteselosteista. Ymmärränkö oikein, että tossa oikeanpuoleisessa on ollut mukana belladonnauutetta? Ymmärrän, koska nyt tässä kirjoittamisen lomassa vähän googlettelin ja kyllä sitä käytetään lääketarkoituksissakin, eikä pelkästään tappamiseen. En tiedä vielä, mitä laitan noihin pulloihin (meinasin taas kirjottaa "pyllyihin", mitä tämä on?!), vai käytänkö niitä vaan koristeina. Mutta siis kiitos H:lle näin virtuaalisiakin reittejä, noi on tosi hienoja ja varmasti löytävät pian paikkansa!

Tää kuva on mun vessan lääkekaapin päältä. Pienten pullojen etiketeistä ei välttämättä saa selvää, joten tulkkaan, että niissä on ollut "inhalaationestettä" ja "hermotippoja". Varsinkin hermotipat kuulostaa mahtavalta ja hyödylliseltä tuotteelta. Valitettavasti pullo on hermotipoista tyhjä, ja noissa molemmissa on sisällä pinnejä.

Toi isompi aluminii chloridum -pullo löytyi yhdeltä kesäkirppikseltä vuosi sitten. Tykkään siitä tosi paljon, mutta se on myös murheenkryyni, koska sen lasikorkkia ei saa auki. Vaikuttaa siltä, että se on jotenkin syöpynyt paikoilleen. Oon kokeillut kuumaa vettä, kylmää vettä, öljyä, pakastamista ja kevyttä väkivaltaa, mut mikään ei auta. Raskaampaa väkivaltaa en uskalla yrittää, tai hajoaa vielä koko purkki. Kokonsa puolesta tolle olisi helppo keksiä vaikka mitä käyttöä, mutta se jäänee unelmaksi vain.

Yksi asia, joka mua korpee, on etikettien systemaattinen poistaminen vanhoista pulloista. Usein kirppareilla tulee vastaan muotonsa puolesta ihan järjettömän hienoja lääkepulloja tai -purkkeja, joista joku innokas minimalisti on raaputtanut etiketit pois ja täten tehnyt koko purkista tylsän. No joo, tiedänhän mä sen, että tietynlaisessa ympäristössä etiketittömät pullot voi näyttää paremmilta, ja toki sellasten valmiiksi epäselvien ja paskaisten etikettien poistaminen on ymmärrettävää. Mutta ärsyttää se silti.

Tämä kuva on mun keittiötasolta. Pienemmässä purkissa on suolaa, suuremmassa soijarouhetta. Pienemmän löysin yhdestä vanhojen tavaroiden kaupasta Kalliosta, suuremman kirpparilta Somerolta. Toi raidallinen purkki on mun mummon vanha, ja mua vähän huvittaa, millasia ryöstöhintoja noista nykyisin pyydetään esim. just kirppiksillä. Ei kaikkialla, mut joissain paikoissa joskus toisinaan. Noi purkit on alkaneet myös muuttua vähän sellasiksi sisustuslehtivälttämättömyyksiksi. Sellasiksi, että jos kuvataan "nuoren parin boheemia kaupunkikotia", niin sieltä aivan saletisti löytyy tommonen purkki. Ja siis miksipä ei löytyisi, onhan noi ihanan näköisiä. Mut en mä tiedä, jostain täytyy aina ruikuttaa niin ruikutan nyt sitten tästä.

Sitten kuva mun eteisestä. Tää ahdistaa mua, koska toi seinä on sellanen iisakinkirkko-ikuisuusprojekti. Pitäisi ainakin maalata mustaksi noi peilin kehykset. Mietin sitä joka päivä, ja mulla jopa on sitä hiton maalia, mut vielä toistaiseksi en oo päässyt ajatusta ja ahdistusta pidemmälle.

Taulujen kanssa olisi myös tarkoitus tehdä jonkinlainen reformi. Mulla on jo kehystettynä tauluja, joita haluan lisätä tohon, mut siitäkään ei oo tullut mitään. Se paikkojen mallaaminen ja taulukoukkujen nakuttelu on ihan sairaan stressaavaa puuhaa, varsinkaan jos ei oo ihan satavarma että miltä haluaa juttujen näyttävän. Tässä, kuten monessa muussakin asiassa, olisi huomattavaa hyötyä telekineettisistä taidoista.

Mallinukke on kirpparilta Somerolta, jälleen, ja kloroformipullo muistaakseni Salosta. Mun kaverin 2-vuotias lapsi oli tosta nukesta tosi vaikuttunut, koska se on niin iso, ja sillä on niin "isot tissit". Tuosta kynttilästä haluan mainita, että se on Ikeasta ostettu kookostuoksukynttilä, viimeinen joka mulla on, enkä voi polttaa sitä koska en halua että se loppuu. Tuoksukynttiläskene on kyllä semmonen villi länsi. Suurin osa niistä on ainakin mun kokemuksen mukaan aivan todella hirveitä, esanssisia päänsäryn airuita, mut sit aina joskus löytää sattumalta jonkun oikeasti hyvän. Toi kookoskynttilä on sellanen. Vois luulla, että se haisisi lähinnä joltain amisdatsunin Wunderbaumilta, vaan ei! Mua pelottaa, että ne on kadonneet valikoimista kun meen seuraavan kerran Ikeaan.

Lopuksi haluaisin vielä palata siihen tekstiini oliiviöljysaippuasta. Oon käyttänyt sitä saippuaa nyt pari viikkoa, ja edellisen pesun jälkeen mun tukkani näytti tältä:

Niinku että hello Beyoncé, Shakira ja Robert Plant! Toi kuva on otettu, kun mun tukka oli kuivunut itsekseen pari tuntia, ilman että olin harjannut sitä ollenkaan tai ylipäätään tehnyt sille mitään muuta kuin pessyt sen. Mulla on luonnostaan vähän taipuisat hiukset, mut aina aiemmin ne on nimenomaan kihartuneet epätasaisesti ja ei-toivotusti, ja lopputulos ylipäätään on ollut sekalainen yhdistelmä suoruutta ja sojottavia suortuvia. Tollasta Hollywood-tason harjasta en ole kokenut koskaan. Tietty hiukset on kaikilla erilaisia ja reagoi eri tavoin, mut ainakin mun tukkani näyttää ottaneen oliiviöljysaippuan ilolla vastaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

(Huomatkaa kuitenkin, että sitä täytyy oikeasti huuhdella pois aivan saatanan kauan. Tai ainakin mun tarvitsee. Huuhteluaikaa voi lyhentää sillä, että kaataa lopuksi päähän ison mukillisen vedestä ja omenaviinietikasta tehtyä seosta, antaa sen olla pari minuuttia ja sit huuhtelee nopeesti sen pois. Siinä on sit toki oma säätämisensä, enkä itse ainakaan jaksa tehdä sitä kovin usein koska sen jälkeen koko kylppäri on etikkasotkussa. Mut se auttaa siihen, ettei tukka jää tahmeaksi vaikkei jaksaisikaan huuhdella sitä niin kauan että taju lähtee.)