Window pain

Mulle tuli yks päivä flashback ala-asteelta, kun maalattiin luokan ikkunaan jotain talviaiheisia kuvia niillä sellasilla ala-astemaaleilla. Sellasissa isoissa pulloissa olevilla, tiiätte ehkä. En edes muista, oliko se kivaa tai mitään, tuli vaan jostain mieleen. Luultavasti siihen sisältyi joku ryhmätyöelementti, eli ainakin osittain se oli todennäköisesti kärsimystä. Miksei muuten ikinä saanut tehdä yksin tollasia projekteja? Että jokainen saisi maalata vaikka jonkun oman pienen kuvan? Miks pitää jakautua neljään ryhmään ja sit tapella, että tehdäänkö lumiukko vai joku ennalta-arvattava joulupukki, josta kuitenkin tulee ruma ja groteski, ja joku joutuu aina tekemään liikaa duunia ja joku toinen taas ei saa tehdä niin paljon kuin haluaisi? Vai onko noiden ryhmätöiden tehtävä valmistaa oikeaan elämään, ja kouluttaa lapsista laimeisiin kompromisseihin (muttei mihinkään muuhun) kykeneviä aikuisia?

Tämän alustuksen pointtina oli siis esitellä nämä kuvat, jotka löysin internetistä:

Näiden lähteeksi on ilmoitettu tämä, ja kai ne on jostain sieltä.
En osaa käyttää tota sivua, niinku en oikein mitään muutakaan internetin osa-aluetta.

Pidän tosta ideasta, ja ikkunoiden maalaamisesta ylipäätään. Ajatuksena. En oo kauheasti tullut miettineeksi, että sellaista voisi tehdä myös omassa kodissaan aikuisiällä. (Hah, niin että kiitos vaan ala-aste! En varmaan enää pystyisikään tekemään sitä ilman, et kutsun jotkut 5 randomia ihmistä tänne riitelemään ja sit tehdään yhdessä joku ruma välipallin ratkaisu, johon kukaan ei oo tyytyväinen.) Tästä kiinnostuneena googlailin kuvia sanoilla window painting, ja tulin siihen tulokseen, että yleisesti ottaen ikkunoihin on ilmeisesti tapana maalata kaikkea oksettavaa hassuttelua.

Mutta jätän tän asian hautumaan. Tavallaan olis ihanaa maalata ikkunat kokonaan mustaksi, kunnes kesä on ohi, mutta Laika ja mun kukat ei varmaan tykkäisi siitä. Ja olishan se vähän semmonen teinigoottiratkaisu. (Vaikka teinigooteilla onkin kyllä usein aika hyviä ratkaisuja.)