Anonyymit Digiholhottavat

Edellisessä postauksessa huutelin digijärkkärineuvojen perään. Mä sainkin sitten opastusta via Facebook, ja nyt on kamera hankittuna! Mulla ei ole sitä vielä fyysisesti hallussani, joten en voi tarjota kuvatodisteita. Sen sijaan haluan kirjottaa lyhyen avautumisen siitä, kuinka huono mä olen kaikissa tekniikkaostoksissa. Ihan vaan siltä varalta, jos lukijoiden joukossa olisi muitakin kaltaisiani ja tää voisi toimia vertaistukena.

Yleensä, kun pyydän "neuvoja", "suosituksia" tai "mielipiteitä" liittyen jonkin teknisen laitteen hankintaan (luen tähän myös esimerkiksi internetyhteyden, vaikka se on mun mielestä edelleen lähempänä noituutta kuin ihmiskäden aikaansaamaa teknologiaa (miten se internet muka kulkee ilmaa pitkin ja mistä se langaton netti tietää että mille alueelle sen kuuluu rajoittua??!)), tarkoitan käytännössä sitä, että "tehkää joku mun puolestani ihan mikä tahansa parhaaksi katsomanne päätös". Tätä blogia seuranneet (ja/tai mut henkilökohtaisesti tuntevat) ihmiset on luultavasti havainneet sen, kuinka helposti suutun jos koen että mua "holhotaan". No, se holhoamisen tunne liittyy esimerkiksi valmiiksi viivoitettuihin muistikirjoihin, buffetlounaaseen, ruokapöydän ääressä syömiseen ja motivaatiojulisteisiin. Jostain syystä se kuitenkaan ei liity siihen, että teknisten laitteiden ostopäätöksiä tehdessä mua täytyy ihan konkreettisesti holhota.

Kun mä en ymmärrä mistään mitään. En mistään. Mitään. Mua aina välillä huvittaa kun joudun toimimaan tietokone- tai kännykkätukihenkilönä mun vanhemmille, ja ne on silleen "miten sä voit tietää tollasia asioita?!". Mitenkään vanhempiani väheksymättä sanon, että ne niiden kohtaamat ongelmat on siis yleensä sellasia erittäin perustason juttuja, jotka mä osaan vaan siksi että hamalla 90-luvulla meillä oli koulussa atk-kurssi. Mutku siihen 90-luvulle ne mun taidot sitten rajoittuukin, ja hoen aika useinkin tota "miten sä voit tietää tollasia asioita?!" -lausetta muun muassa internetliittymien parissa työskentelevälle ystävälleni (joka on aikojen saatossa saanut holhota mua aivan kuulkaa koko rahan edestä).

Tässä keventävä ja havainnollistava kuva minusta tekniikkaostoksilla.
(Toi on joku ihan oikeasti olemassaoleva lintu, jolle on jotenkin lajityypillistä näyttää tuolta.)

Tossa kamerahommassa yritin lukea eri malleista kirjoitettuja vertailuja, ja musta tuli fyysisesti pahoinvoiva. "Canon 550D, 600D ja 60D sisältävät kaikki 18 megapikselin cmos-kennon, joka on pitkälti samaa perua kuin aps-c-kameroiden huippumallissa 7D." Vetäkää nyt käteen! En ymmärrä, miten kukaan normaali ihminen pystyy tekemään tuollaisten vertailujen avulla yhtään mitään päätöksiä! Vaadin konkretiaa! Käytännön esimerkkejä! Onneksi mun konkretiantarvetta sekä digijärkkäreitä ymmärtävä ystäväni A tarttui toimeen, ja kuten alussa kerroin, kamera tuli hankituksi. Seuraava saaga on sitten tietenkin siinä, kun opettelen käyttämään sitä. Mua ei saa neuvoa, enkä luultavasti suostu lukemaan ohjeita, koska musta tuntuu että mua holhotaan. Tässä blogissa eletään jännittäviä aikoja.