Kipsisen, 20 kiloa painavan Tuparilohen alkuperästä on epäselvyyttä. Yhden teorian mukaan se on löydetty roskalavalta, toisen teorian mukaan se on varastettu baarista. Jotenkin toi roskalavateoria kuulostaa uskottavammalta. Mun ystävät N ja J sai sen huumorilahjaksi niiden tupareissa alkuvuodesta 2006, ja ne toi sen puolestaan mun ja mun veljen tupareihin syksyllä 2006. (Toi kuva on sieltä.) Tällöin syntyi Tuparilohen perinne: sen takana lukee "kiertävä tuparilahja helvetistä", ja jokaisen onnekkaan vastaanottajan nimi ja päivämäärä.
Tuparilohi siis kantaa mukanaan sellaista kirousta, että sen saaja joutuu ensinnäkin säilyttämään sitä kodissaan (sen saa kyllä piilottaa esim. sängyn alle, mielellään silleen aseteltuna että siihen iskee varpaansa mahdollisimman usein), ja lopuksi raahaamaan sen lahjaksi seuraaviin tupareihin, mikäli haluaa päästä siitä eroon. Oon joutunut kerran osallistumaan raahaukseen, eikä se ihan mun top 3 -aktiviteettien joukossa ole.
En tiiä kuinka monessa asunnossa Lohi on tän viimeisen kahdeksan vuoden aikana vieraillut, mut se on kyllä ollut toisten kotona useammin kuin toisten. Meidän ystävien T&T:n tupareissa oli tähän liittyvä hauska episodi. Niillä molemmilla on ollut Lohi hallussaan ihan supermonta kertaa, ja ennen noita tupareita toinen T piti monta tulisieluista puhetta siitä, kuinka sen mitta on tullut täyteen ja kuinka se tuhoaa Lohen, jos joutuu vastaanottamaan sen vielä kerrankin. Me ei sitten viety niille Lohta, vaan sen sijaan lohiaiheinen kortti ja runo, mutta ennen niiden lahjoittamista piti tietysti vähän leikkimielisesti kiusoitella Tuparilohen läsnäolon mahdollisuudella. En olekaan aikaisemmin nähnyt, kuinka ihmisen psyyke murenee täysin mun silmieni edessä. "Te ette tuoneet sitä vitun kalaa!! Ette vitussa tuoneet!! Toittekste sen?! Ei vittu jos te toitte sen! Miten te olisitte voineet piilottaa sen?! Ette te oo voineet piilottaa sitä!! ETTE KAI TE TUONEET SITÄ VITUN KALAA??!" (Tarkemmin ajatellen, "ette kai te tuoneet sitä vitun kalaa" ansaitsisi ehkä tulla kaiverretuksi Lohen kylkeen.) Meistä kukaan ei oo varmaan koskaan saanut yhtä kyynelsilmäisiä ja vilpittömiä kiitoksia pelkän postikortin lahjoittamisesta.
Mutta mä siis suosittelen tällaista perinnettä teille muillekin. Se sekä yhdistää että erottaa ystäväporukkaa, mikä on tietysti aina hauskaa. Kahden vuoden päästä on Tuparilohen kymmenvuotistaiteilijajuhla, ja sillon täytyy ehkä järjestää sille ihan omat kemut.
Ei helevetti, mä luulin että sä oot laajentanut jo ruokablokkaukseen tyyliin "savustettu lohi", "palliettu ankerias", "Muna-koiso kermapedillä" jne. Helpotus oli suuri. Ja tosiaan, toi perinne kuuluisi kyllä laajemmalle piirille. Esim. niille vitun muuttajille, jotka on koko ajan ruinaamassa muuttoapua ja "saatte palkaks palan kylmää pizzaa ja yhden siiderin" (siis tähän on oikeutettu about kerran vuodessa, ei kerran kuukaudessa!)
VastaaPoista