Viereisen kuvan taka-alalla yksi viimeaikaisista uhreista. En tiedä ton kukan nimeä (kuten en melkein minkään muunkaan, paitsi rahapuun ja anopinkielen), mutta sellanen vajaa 50 senttiä korkea systeemi se oli vielä pari päivää sitten. Ehkä jonkinlainen vehka. Se näytti siltä, miltä "vehka" kuulostaa. Mulla on ollut toi varmaan kolme vuotta, ja se kasvoi aika vauhdilla ja kasvatti vielä tollasen lisäosan itseensä, mutta yhtäkkiä se alkoi vaan muuttua keltaiseksi ja lopulta ne kaikki lehdet kuivui ja kuoli. Leikkasin sen surullisen jäännöksen pois, ja toivon että se panostaisi nyt ton lisäosan kasvattamiseen eikä tappaisi sitäkin. (Noi lasijutut on semmosia pulloihin tarkoitettuja koristeellisia korkkeja, joita sain äidiltä. Tökkäsin ne tohon juurelle, ettei toi ruukku näyttäisi niin paljoa tasangolta.)
Mutta inkivääri sen sijaan kasvaa menemään! Tässä postauksessa esittelin sen istutusta, ja se on parissa kuukaudessa edennyt jo tollaseen harittavaan vaiheeseen. Se tekee nykyään tollasia kummallisia mutkia enkä oo ihan varma, mitä se aikoo. Toivon, että lehtiä. Täytyy varmaan siirtää toi isompaan ruukkuun, jos siitä lähtisi kasvamaan useampikin oksa. (Vaikka tän mun kotonani vallitsevan trendin huomioonottaen tuokin varmaan saa siitä siirrosta jonkun trauman ja heittää lusikan nurkkaan.)
Tuolla kirjahyllyn toisessa laidassa tehdään myöskin kuolemaa. Tiesin jo tota kasvia hankkiessani, että se luultavasti kuolee pian, koska noi on just sellasia. Oon tappanut niitä aiemminkin. Tuo nimenomainen yksilö kuitenkin pärjäsi ihan huomattavan hyvin pitkän aikaa, mutta nyt sekin sitten on iskenyt liinat kiinni ja alkaa olla vainaa. Olin tänään jo heittämässä sitä pois, mutta sit huomasin että tuolla ruukun reunassa asuu pieni hämähäkki. Enhän mä nyt sitä voi häätää, varsinkin kun mun täti epäilee että ton uuden kukan mukana saattaa tulla kärpäsiä. Tulkoon kärpäset ja asukoon hämähäkki ja saakoon toi vanha kukka vielä tilaisuuden koota itsensä.
Vastoinkäymisten värittämässä tauluprojektipostauksessani murehdin ton anopinkielen uudelleensijoittamista. Ei se peitäkään tota taulua niin pahasti kuin pelkäsin. Tuolla juurella on Kindereistä saatuja Spongebob Squarepants -leluja, joille hain sijoituspaikkaa monta kuukautta. Varsinkin toi Plankton sopii tonne ruukkuun ihan superhyvin, ja se on muutenkin mun suosikki noista. (Hei jos jollain on tosta sarjasta Spongebob, Patrick tai Squidward, ni mulle saa antaa! Ne on ainoot mitkä multa puuttuu. (Ton kukan toisella puolella on se Sandy-orava, mut se on piilossa koska se hahmo on mun mielestä niin sairaan ärsyttävä.))
Tykkään kaikista tollasista pienistä yksityiskohdista asioissa, koska niistä tulee mieleen Viiru ja Pesonen -kirjat (ja muutkin Sven Nordqvistin kirjat). Niissähän on aina kaikkia pieniä tyyppejä ympäriinsä. Niin, jos jollain on myös Sven Nordqvistin kirja Hattujahti, ja haluaa jostain syystä päästä siitä eroon, ni meitsille se! En oo lukenut sitä pitkään aikaan, mut muistan et se oli pienenä ihan saatanan hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti