Tähän tarttee tyhjän kangaskassin (askartelukaupasta saa, tai voi tietty ommella itse jos jostain syystä haluaa olla niin omavarainen), paperia (ruudullinen on voittajan valinta), piirustustarvikkeita, kangasvärejä, pensseli, silitysrauta (ei kuvassa). Tykkään tehdä mun kangaskassit tolleen maalaamalla, joten mitään sapluunaohjeita ei nyt ole tarjolla.
Eka etsin internetin kuvahausta mallia, ja sit piirsin kassiin haluamani kuvat paperille. Tässä just se ruutupaperi auttaa, ainakin mua, koska en oikeesti oo kauheen hyvä piirtämään ja ruutujen avulla on helpompi hahmottaa mittasuhteita ja symmetriaa ja muuta. Ja ennen kuin ryhtyy mihinkään jatkotoimiin, kannattaa silittää se kangaskassi mahdollisimman hyvin.
Seuraavasta vaiheesta ei ole kuvaa, koska siitä ei olis saanut mitään selvää. Mutta siis laitoin sen paperin tonne kassin sisään ja jäljensin kuvan ääriviivat lyijykynällä suoraan kankaalle. (Ainakin noi mun käyttämät kassit on sellasta kangasta, että niistä näkyy tarpeeksi hyvin läpi ja niihin tarttuu lyijäri.) Se vaihe on ehkä paskin, koska siinä pitää mallata se kuva just oikeeseen kohtaan, ja se aina raastaa mun hermojani.
Kun lyijykynäjäljennös on tehty, voidaan ryhtyä maalaushommiin, ja nyt tarkkana! Sinne kassin sisään kannattaa laittaa joku sanomalehti/pizzamainos/Jallu, koska toi maali tulee kankaasta läpi. Kissanomistajan on myös suositeltavaa tarrarullata kassi ennen aloittamista. Itse unohdin tämän, mut muistin aika pian, kun pensseli täyttyi kissankarvoista ekan puolen minuutin aikana.
Käytän tollasta mahdollisimman litteää mutta leveää pensseliä. (Tai kuten yks mun kaveri tossa viikko sitten luonnehti, "Onpa sulla terhakka suti!". Näissä hommissa on pakko olla. Toki tuossa nimenomaisessa lauseessa "terhakka suti" kuulostaa myös eufenismilta jollekin muulle, mut en tiedä, miten asian voisi ilmaista niin, että se ei kuulostaisi kaksimieliseltä. "Jykevä pensseli"? You see my point.) Litteys on eduksi, kun pitää tehdä ohutta viivaa ja napakoita kurveja. Tää kaikki kuulostaa nyt tosi härskiltä, varsinkin kun mulle on alusta asti tullut sanasta "kassi" mieleen vaan kivekset. Voi herra varjele.
Mutta siis maalaat sen kuvan siihen. Kassiin. Sun terhakalla sudilla. Mulla oli tossa vielä sellanen täydellinen onnistumisen hetki, kun olin saanut kaiken valmiiksi, ja yhtäkkiä vaan pudotin sen terhakan, maalisen sudin suoraan ton valmiin kassin päälle. Mä en edes ymmärrä, miten se tapahtui. Toi maalaus oli valmis, kaikki oli hienoa, ja sit vaan päästin siitä hiton pensselistä irti. Vanhinko ei kuitenkaan ollut liian massiivinen, koska toi maali on armollisesti vesiliukoista, kunnes sen silittää. Tästä siis aasinsillalla siihen, että kun maali on kuivunut, niin silitä kuva paikoilleen. (Tai riippuu tietty siitä, millasia maaleja käytät. Mut kai se on aika perusjuttu noissa kangasmaaleissa?)
Kun lyijykynäjäljennös on tehty, voidaan ryhtyä maalaushommiin, ja nyt tarkkana! Sinne kassin sisään kannattaa laittaa joku sanomalehti/pizzamainos/Jallu, koska toi maali tulee kankaasta läpi. Kissanomistajan on myös suositeltavaa tarrarullata kassi ennen aloittamista. Itse unohdin tämän, mut muistin aika pian, kun pensseli täyttyi kissankarvoista ekan puolen minuutin aikana.
Käytän tollasta mahdollisimman litteää mutta leveää pensseliä. (Tai kuten yks mun kaveri tossa viikko sitten luonnehti, "Onpa sulla terhakka suti!". Näissä hommissa on pakko olla. Toki tuossa nimenomaisessa lauseessa "terhakka suti" kuulostaa myös eufenismilta jollekin muulle, mut en tiedä, miten asian voisi ilmaista niin, että se ei kuulostaisi kaksimieliseltä. "Jykevä pensseli"? You see my point.) Litteys on eduksi, kun pitää tehdä ohutta viivaa ja napakoita kurveja. Tää kaikki kuulostaa nyt tosi härskiltä, varsinkin kun mulle on alusta asti tullut sanasta "kassi" mieleen vaan kivekset. Voi herra varjele.
Mutta siis maalaat sen kuvan siihen. Kassiin. Sun terhakalla sudilla. Mulla oli tossa vielä sellanen täydellinen onnistumisen hetki, kun olin saanut kaiken valmiiksi, ja yhtäkkiä vaan pudotin sen terhakan, maalisen sudin suoraan ton valmiin kassin päälle. Mä en edes ymmärrä, miten se tapahtui. Toi maalaus oli valmis, kaikki oli hienoa, ja sit vaan päästin siitä hiton pensselistä irti. Vanhinko ei kuitenkaan ollut liian massiivinen, koska toi maali on armollisesti vesiliukoista, kunnes sen silittää. Tästä siis aasinsillalla siihen, että kun maali on kuivunut, niin silitä kuva paikoilleen. (Tai riippuu tietty siitä, millasia maaleja käytät. Mut kai se on aika perusjuttu noissa kangasmaaleissa?)
Tässä valmis tuote. Kirjotin ton sisään vielä päivänsankarin nimen, jotta ton voi sitten huoletta unohtaa jatkoille ja muualle. Mulla on mielessä yksi toinenkin kassiprojekti, ni teen siitä ehkä joskus kans jonkun postauksen. Nyt menen käpertymään itseeni ja kerään voimia Kallio Block Partyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti