Vicodin Kuvalehti rakastaa Mykki Blancoa

Olin Flow-festivaaleilla ekaa kertaa ikinä. Oli vähän ahdistavaa. Olihan siellä komeet puitteet ja (ainakin mun nähdäkseni) kaikki toimi sulavasti, ts. käytännön järjestelyt oli onnistuneet. En vaan oo yhtään sellanen ihminen, joka kukoistaa tollasessa ympäristössä. Kaikkea oli ihan liikaa, enkä pysty keskittymään päivän aikana niin moneen asiaan. Lisäksi se ihmisten määrä oli välillä painostava. Mutta tää ei nyt ole se, mistä haluun kirjottaa, koska tää ei kiinnosta edes mua itseäni. Haluan antaa tällasen artistisuosituksen, joten tämä teksti ei tule liittymään sisustamiseen eikä askarteluun millään olemassaolevalla tavalla.

Suurin syy, miksi ylipäätään uskaltauduin lähtemään koko festareille oli Mykki Blanco, aka Michael Quattlebaum Jr. Se oli ehkä yks parhaista keikoista joilla oon ollut ikinä, ja mulle jäi siitä niin hyvä olo. Sellanen olo, että vihdoinkin jotain uutta kaiken sen kauhean heteronormatiivisen ja binääriin sidotun, epärealistisen ja ihmisiä ulkopuolelle sulkevan tylsän paskan keskelle, jota suurin osa populaarikulttuurista on ollut, öö, aina. Ja nimenomaan sen keskelle, eikä piiloon johonkin marginaaliin.

Mun on hankala selittää Mykki Blancoa ilman että käytän umpipaskaa termiä "queer rap", koska suoraan sanottuna en oo perehtynyt genreihin tarpeeksi. Siksi suoritan nyt laiskaa blogijournalismia ja siteeraan suoraan tätä haastattelua, joka kannattaa kyllä lukea ihan kokonaisuudessaankin koska se on niin sairaan hyvä (ylläoleva kuva samasta lähteestä). (Ylipäätään silloin kun aiheena on jonkun henkilön sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti, siteeraan mieluummin suoraan sitä ihmistä itseään kuin laitan vahingossa sanoja kenenkään suuhun.)

"Quattlebaum once dressed as a woman so consistently that friends and family thought he might come out as transgender. 'I started to realize that all of that shit, all of that theory, all of that stuff about makeup, all that stuff that you pick up in books or in college about "the creation of the woman" – that is real', he says. 'It's real. And a little pretty boy can put on the same thing and then become that. That was the mindfuck. That was the huge mindfuck.' Gender was a performance, perhaps the performance."

"While Mykki Blanco may be female, she is not always a girl. -- Intellectually and aesthetically, Quattlebaum's persona has more in common with Kurt Cobain wearing a dress onstage than it does with RuPaul's Drag Race.

'In all my press releases, I make them use the word "her"', Quattlebaum explains. 'Even if you're looking at a picture of Mykki Blanco shirtless in baggy pants, you are going to say "her", because language doesn't mean anything.'"

"Mykki Blanco is not a statement, in other words. And while she is something more than a creation for the stage, she's by no means an Identity. Quattlebaum is not, as some have described him, a 'trans rapper'; he is a gay man who sometimes dresses as a woman, which is quite a different thing. 'I'm not not aware of the advantages that I have that someone who actually is fully transgender does not have,' he says, carefully. 'I don't want to ever seem as if I am trivializing the transgender community. If I was really living the trans lifestyle that some of the girls that I know in New York have to deal with every day, I would not have time to be Mykki Blanco. Because every day would be about my survival.'"

"'There is a very safe gay attitude toward entertainment,' he says. 'Which is: Make noise! But not too much noise. Make waves! But don't offend the wrong people. And if you want to really be accepted, you're going to have to tailor your image a little bit to a homogenized, heterosexual mainstream. I am not willing to do any of those things.' He pauses. 'I'm not going to be some sort of gay political dress-up doll.'"

Mykki Blanco on älykäs ja lahjakas ja kuuma ja ihana. Jos/kun se tulee seuraavan kerran Suomeen, I intend to be there, ja suosittelen että teette saman.