Ginger Snaps - they don't call it "the curse" for nothing

Tässä vaiheessa vuotta alkaakin olla aiheellista ryhtyä fiilistelemään mun suosikkivuodenaikaani, halloweenia. Tarkennettakoon kuitenkin, ettei jenkkiläinen hyperkonsumeristinen trick or treat (haha apua, kirjotin ensin "trick or threat"!) -kulttuuri puhuttele mua laisinkaan, enkä toivo sen Suomeen koskaan rantautuvan. Oon aina pääsiäisenäkin ihan paranoidi ja ahdistunut niistä virpojista. Mutta kummitukset, kauhuleffat (sekä oikeesti pelottavat että paskat), synkkyys ja kuolema ansaitsevat juhlansa! Ainakin enemmän kuin joku Johannes Kastaja, mitä helvetin sekoilua se koko "juhannuskin" on?! Ja koska yksi ilta ei missään tapauksessa riitä tälle teemalle, haluan aloittaa tällasen halloween-lämmittelyn täällä bloginkin puolella jo hyvissä ajoin.

Katsoin tässä hiljattain tämän vuonna 2000 ilmestyneen elokuvan Ginger Snaps. Pääosassa on kaksi gootihkoa ja synkkämielistä siskosta, Ginger ja Brigitte, joista Ginger joutuu ihmissuden hyökkäyksen kohteeksi samana iltana kun sen menkat alkaa. Hauskaa sinänsä, koska just koulussa yhdellä kurssilla käsiteltiin sitä, miksi ihmissudet on usein kuvattu nimenomaan maskuliinisuuden ja alfa-urouden ruumiillistumana, vaikka kuun kierron mukaan tapahtuva muutos on asiana niin feminiininen. No, Ginger Snaps korjaa osaltaan tätä epätasapainoa. (Muutenkin annan erityispisteitä tytöistä päähenkilöinä. Ei sitä vieläkään turhan usein näe.)

Eihän tässä leffassa mitään ihan hirveän monipolvista tarinaa ole, ja erikoistehosteet on vähän mitä on, kuten ehkä tähän teinikauhuleffagenreen kuuluukin. Mä kyllä säälin sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka jättää tämäntyyppiset leffat katsomatta johtuen juuri noista edellämainituista puutteista. Tässäkin oli paljon kaikkea hienoa katsottavaa, kuten noiden tyttöjen kellarihuone, ja varsinkin niiden vaatteet! Mustaa huumoria on myös tarjolla runsain mitoin. Mua harmittaa tosi paljon, etten nähnyt tätä jo sillon vuonna 2000, koska mun 13-/14-vuotias itseni olisi imenyt tästä kaikki mahdolliset vaikutteet.

Suosittelen siis katsomaan, jos on tekemisen puutetta (tai vaihtoehtoisesti liikaa tekemistä). Nyt alkaa olla täydellinen aika tällaisille elokuville, varsinkin kun päästään eroon noista viimeisistä, surullisista auringonpaistepäivistä.

Ginger kiteyttää yhteen lauseeseen menkat ja, no, koko elämän oikeestaan.