Suhteestani huoltotöihin

Mulla oli eilen epämiellyttävä herätys. Joku huoltomies soitti, että meidän rapun antenniyhteys on mennyt jotenkin mystisesti poikki, ja vika on paikannettu ylimpään kerrokseen. (Itse en oo huomannut mitään, koska mulla ei ole telkkaria, koska olen intellektuelli ja muita parempi ihminen.)

Ne miehet pelästyi tota nukkea eilen, ja oletan että ne
pelästyy tänään uudestaan, kun se tuijottaa
suoraan ovelle. Huomatkaa dramaattinen Laika.

Mun luokse tuli pari mittamiestä katsomaan, että vittuako – tai siis toinen niistä mittaili ja ruuvaili ja toinen seisoi koko sen ajan eteisessä ja kyseli multa, olenko muka oikeesti lukenut kaikki mun kirjat. Oon huomannut, että tollasissa huoltojoukoissa on aina joku vastaavanlainen outo työnjako. Se itse mittaaja oli kyllä tosi sympaattinen. Se selitti mulle jokaisen työvaiheen ja käyttämänsä ruuvin ja liittimen, ilmeisesti siinä tarkoituksessa että ensi kerralla minä voin sitten omakätisesti korjata taloyhtiön antenniongelmat. Lisäksi se kertoi kaikkia tarinoita muista asunnoista, joissa se on työnsä puolesta vieraillut.

No, kävi ilmi, ettei vika ole minussa eikä edes mun asunnossa. Meidän talossa suoritettiin vähän aikaa sitten sellainen suurieleinen ikkunankarmien maalaus, ja ne maalarit oli työnsä tuoksinassa runnelleet ulkoseinässä kulkevan kaapelin. Tää kaikkihan on mulle aivan yhdentekevää (vaikka se mittamies nähtävästi olettaakin, että oon erittäin kiinnostunut), paitsi että mun luokse tulee tänäänkin porukkaa korjaamaan kaapeleita. (Ilmeisesti myös ulkoseinän kaapelia. Ne aikoo roikkua mun ikkunasta, joten jouduin tyhjentämään ikkunalaudan. Oon ihan varma, että joku kuolee.)

Kaikki tällanen on tosi stressaavaa. Oon ollut kahdeksasta asti hereillä, koska en oo varma mihin aikaan ne on tulossa. Lisäksi oon kehitellyt päässäni erilaisia skenaarioita, kuinka Laika syöksyy avonaisesta ikkunasta ulos, tai kuinka mun patteri (johon ne aikoo sitoa jonkun turvaköyden) irtoaa liitoksistaan ja a) mun asunto tulvii, b) huoltomies putoaa kadulle. Mulla on visioita itsestäni soittamassa hysteerisenä hätänumeroon, tai pitelemässä sitä irronnutta turvaköyttä, jonka päässä roikkuu satakiloinen kaapeliäijä henkensä kaupalla. (Jostain syystä nää visiot on sisältönsä vakavuudesta huolimatta kuitenkin vähän sellasia slapstick-henkisiä. Niiden taustalla soi Benny Hillin tunnari.)

Oikeastihan en välttämättä oo edes enää kotona siinä vaiheessa, kun ne tulee. Tavallaan toivon, etten olisi. Noissa tilanteissa on aina vähän luonnoton olo. Pitääkö mun olla niinku ne ei olisikaan siellä, ja tehdä kaikkia tavallisia asioita? Vai osallistua jollain tavalla? Tuomitseeko ne mua salaa, jos en oo tiskannut tiskejä? Vai pitääkö ne mua hysteerikkona, jos olen tiskannut? Välittääkö kukaan?