Kuljen syystrendien aallonharjalla, eli olen flunssassa. Yllä kuva mun tämänkinhetkisestä sairasvuoteestani, jossa aion pesiä vielä ainakin tämän päivän. (Noi pöllölakanat on Ikeasta. Joku kumminkin haluaa tietää.) Koska oon kipeänä, oon luonnollisesti katsonut paljon Adventure Time -piirrossarjaa. Se ei välttämättä oo kaikille tuttu, joten haluun kirjottaa siitä tällasen suosittelupostauksen. Adventure Time on mahtavaa katsottavaa paitsi flunssaisena, myös esim. krapulassa, surullisena, väsyneenä, humalassa, yöllä, hämmentyneenä, tai jos pitäisi tehdä jotain ihan muuta.
(Tässä postauksessa on paljon giffejä, mikä näyttää tietysti tosi levottomalta. Mut olkoon sekin yksi osoitus mun asemoitumisestani trendien aallonharjalle, koska energiajuomasukupolvet vaativat liikkuvaa kuvaa ja jatkuvaa visuaalista stimulaatiota. Tai jotain.)
Adventure Time (virallinen nimi Adventure Time with Finn and Jake) kertoo kahdesta ystävyksestä, Finn-pojasta ja Jake-koirasta, jotka asuu post-apokalyptisessa maailmassa nimeltä Ooo ja suorittaa siellä kaikenlaisia sankaritekoja. Niiden lisäksi sarjassa on vaikka kuinka paljon muita hahmoja, kuten Candy Kingdomin hallitsija ja tiedenainen Princess Bubblegum, bassoa soittava Marceline-vampyyri, prinsessoja sieppaava, säälittävä ja yksinäinen Ice King (plus Ice Kingin apuri Gunter-pingviini, jonka vihjataan olevan universumin ilkein olento), sentimentaalinen pelikonsoli BMO, yksisarvisen ja sateenkaaren yhdistelmä Lady Rainicorn sekä juoruiluun orientoitunut, superitsevarma Lumpy Space Princess. (Tässä kirjoittaessani etsin kattavan listan kaikista ton sarjan hahmoista, ja siellä on mm. hahmot "Bird inside out", "Sign Zombie" sekä "Truth Field Projection Princess". Jo pelkästään toi kertoo ton sarjan luonteesta aika paljon.)
Adventure Time on samaa sarjaa kuin vaikka Spongebob Squarepants siinä mielessä, että sitä markkinoidaan lapsille (ja ilmeisesti se on ainakin Jenkeissä myös tosi suosittu lasten keskuudessa), mutta samalla suurin osa varsinaisesta huumorista on tarkoitettu aikuisille. Adventure Time on kyllä ihan loistava sarja lapsille siksi, että siinä käsitellään aiheita kuten monipuolinen sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti, suvaitsevaisuus, sekä oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen. Eikä edes mitenkään saarnaavalla tavalla, vaan tekemällä niistä asioista sellaisia itsestäänselvyyksiä, joita niiden pitäisi ollakin (vähän niinku Muumeissa ehkä). Osa hahmoista on sukupuoli-identiteetiltään selkeästi binäärin ulkopuolella, ja myös cis-sukupuolisten hahmojen (kuten Princess Bubblegum tai Jake) persoonallisuus, taidot tai mielenkiinnonkohteet on kaikkea muuta kuin perinteisen "feminiinisiä" tai "maskuliinisia". (Princess Bubblegum on esim. tosi peloton taistelija ja superfiksu tieteentekijä, ja Jake on huolehtiva isä ja tykkää välillä meikata bileitä varten.)
 |
| Princess Bubblegum pieksee inhottavan Ricardion, joka rakensi itselleen lihakset jotta voisi pakottaa Princess Bubblegumin parisuhteeseen väkivalloin. |
 |
| Marceline eroaa sen mulkusta poikaystävästä. |
Googletin ihan mielenkiinnosta, että "representations of gender in adventure time", ja löysin tällasen artikkelin Marcelinen ja Princess Bubblegumin vihjatusta parisuhteesta. Ei varmaan yllätä ketään, että itse myös kannatan ehdottomasti tätä juonikuviota.
Toi Ice King onkin sitten vähän ongelmallisempi hahmo. Tuolla edellämainitun artikkelin kommenteissa sivutaankin aika hyvin sitä, kuinka Ice Kingin toiminta (prinsessojen sieppaaminen esim. huumaamalla tai silkalla voimankäytöllä ja niiden sulkeminen vankityrmään Ice Kingin "vaimoiksi") on sen verran pelottavaa ja ns. rapey, että se ehkä olisi syytä tuomita vähän voimakkaammin kuin mitä tossa sarjassa on toistaiseksi tehty. (Se käytös tuomitaan kyllä, mut se nähdään enemmän säälittävänä (mitä se toki onkin) kuin oikeasti tosi vääränä ja vaarallisena.)
Siitä huolimatta tykkään Ice Kingin hahmosta tosi paljon, koska se on niin monimutkainen. Ice Kingin menneisyyttä valotetaan Adventure Timen myöhemmillä kausilla aika paljon, ja käy selväksi, että se on joskus alunperin ollut oikeasti tosi kiltti ja sympaattinen. Kaukana historiassa tapahtuneiden sattumusten kautta siitä on tullut tollanen yksinäinen sekopää, mutta se ei ole ollut aina sellainen. Muutenkin sekä Adventure Timen pahikset että hyvikset on yleensä kiitettävän monitasoisia, ja harvat on pelkästään mustavalkoisesti hyviä tai pahoja.
Yksi mun ihan super-ehdottomia übersuosikkejani koko sarjassa, elämässä ja maailmassa on sitruunainen neurootikko Earl of Lemongrab. Lemongrab on yksi Princess Bubblegumin epäonnistuneemmista luomuksista, ja asuu omassa linnassaan Candy Kingdomin ulkopuolella (koska on henkilönä niin rasittava ja perseestä, ettei kukaan kestä sitä). Erinäisten vaiheiden kautta Lemongrabille luodaan kaksoisveli, jottei se olisi niin yksinäinen. Ei käy lopulta kovin hyvin siinäkään. Päätän tämän postauksen tähän Lemongrabien nukkeleikkiin, joka on a) yksi hysteerisimmistä asioista ikinä, nauran aina niin paljon että olen kuolla, ja b) hyvä esimerkki niistä tajunnan synkemmistä tasoista, joilla Adventure Time -sarja toisinaan liikkuu.
(Ostin muuten yksi päivä kaupasta sitruunan, joka näytti aivan täsmälleen Lemongrabin päältä. Oon nyt käyttänyt sen flunssajuomiin, joten siirryn viinimarjamehuun. Ja ehkä aloitan Adventure Timen uudelleen alusta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti