Oh sailor man, come take my hand

Pääsin viikonloppuna erinäisistä syistä vierailemaan tyhjilleen jääneeseen, nelikerroksiseen toimisto(?)rakennukseen, johon on aikojen saatossa kertynyt kaikenlaista kummallista, mm. merenkäyntiin liittyvää museorekvisiittaa. Olisin alunperin halunnut mennä sinne yöllä, mutta sillon on kuulemma hälytykset päällä ja jouduin tyytymään kummitusköyhään keskipäivään.

Sieltä löytyi kaikkea siistiä, mm. mallinuken käsiä ja pää. (Mallinuken pää. Ei ihmisen.) Älytön määrä erilaisia vanhoja lasivitriinikaappeja ja arkistokaappeja. Majakan linssistö, josta sais tehtyä maailman siisteimmän lampun (oletan). Mulla on vaan tää typerä ikuinen pokkarikamerani, joten saatte nauttia kuvista joiden laatua kuvaa parhaiten sana "turhauttava".

Koko ton kiertelyn ajan toivoin, että tapahtuis edes jotain vähän outoo tai pelottavaa. Oikeesti kyllä ihan hyvä ettei tapahtunut, koska mulla oli sellanen tosi pitkähelmainen mekko ja jos olisin lähtenyt säntäilemään paniikissa ni olisin ihan varmasti kompastunut ja kierinyt portaat alas. (Menin siis luonnollisesti yksin tuonne, koska muuten ei olisi ollut tarpeeksi pelottavaa.)

Toi punainen huone oli ainoa, jossa mua oikeasti alkoi vähän pelottaa, ja jossa mun toisaalta oli pakko viettää eniten aikaa koska siellä oli niin paljon kaikkea hienoa. Lattialle oli levitetty sukelluspukuja, jotka näytti ihan ruumiilta. Lisäksi mulla on ehdottomasti maailman paskin suuntavaisto; jos oon jossain itselleni vieraassa paikassa ja käännyn kerran ympäri, mulla ei ole enää mitään käsitystä että missä suunnassa on mitäkin. Tossa huoneessa pyöriminen johti siis myös hetkelliseen eksymiseen. (Mikä tietysti lietsoi mua. "Mitä jos täällä huoneessa on joku sellanen henki, joka eksyttää kaikki jotka tänne tulee, ja tästä lähtien oon ikuisesti vankina tässä kerroksessa??! Mitä jos noi sukelluspuvut ei olekaan sukelluspukuja vaan aiemmin tänne eksyneiden ihmisten TYHJÄKSI IMETTYJÄ RUUUUUUMIITA???!??!") Good times.

Toi mallinuken pää oli kyllä mahtava löytö. Ja siis tosiaan, sain pitää sen, kuten myös ne kaikki kädet! Eka miespuolinen nukke mun kokoelmassani. Sain vähän aikaa sitten isältä tollaset vanhat hitsauslasit, jotka se oli löytänyt kirpparilta. Ne sopii tolle just hyvin.

Nyt haaveilen vitriinikaapista mun asunnossa. Ei siis sellasesta Askon vitriinistä jonne asetellaan joku astiasto ja Aalto-maljakko, herra varjelkoon, vaan sellanen iso vitriini jossa olisi täytettyjä eläimiä ja kirjoja ja luita. TAI, jos se olisi sellanen esim. 80x80 senttinen ja vaikka 170 senttiä korkea, voisin laittaa sinne pohjalle kaikkea pehmustetta ja tehdä siitä itselleni sellasen lukuterraarion! Et se olisi ikäänkuin nojatuoli, mutta vaan lasiseinäinen.

Tän postauksen soundtrackina toimikoon tämä tunnelmaan sopiva, ihana gootikas Zola Jesus: