Courtney Loven kotona

Oon joutunut olemaan vähän ns. turpa rullalla täällä blogin puolella, koska kuten aina, koulutyöt kaatui mun päälleni ja niiden kanssa taisteleminen on vienyt kaiken aikani. Ja voimat ja elämänhalun ja mitä näitä nyt on. Jumalauta mä sanon, joka kerta sama juttu. Mä olen täysin kuriton. Mulle annetaan puolitoista kuukautta aikaa tehdä monta juttua, mutta en tee mitään ennenku muutama päivä ennen kaikkien deadlinea kun oon tälleen.

No niin, se siitä. Enhän mä siis vieläkään ole mitään saanut valmiiksi, mutta nyt suon itselleni tämän tauon. Löysin kuvia Courtney Loven kodista, ni aattelin jakaa nyt vähän niitä ja mielipiteitäni. Tykkään Courtney Lovesta jokseenkin paljon, mut meillä on kyllä jossain asioissa näköjään aika erilainen maku. Kaikki kuvat täältä, ja sieltä löytyy myös lisää.

Haluaisin ihan tosi mielelläni itsekin ripustaa mekkoja tolleen esille. Mulla on hienoja mekkoja. Kauniita mekkoja. Mutta ai kuulkaa saatana sentään, mulla on myös Laika, joka tykkää roikkua tekstiileissä ja repiä niitä.

Vaikka mulla on itsellänikin kotona melkein saman värinen sininen olohuoneen seinä + eteinen, ni silti jotenkin häiritsee toi loputon sinisen määrä tuolla asunnossa. Sininenhän ei siis oikeasti ole ollenkaan mun lempiväri, vaikka oonkin nyt alkanut tykätä siitä just tämän nykyisen kämppäni seinien takia (ne ei siis ole alunperin mun maalaamat, ja mun oli tarkoitus maalata ne mustiksi tai punaisiksi mutta se on jäänyt. Nyt en ehkä edes haluaisi.). Tai noi pelkät vaaleansiniset seinät vielä menee, mutta toi ylemmissä kuvissa vilahtava vaaleansinikuvioinen tapetti kyllä jo koettelee mun kärsivällisyyttäni.

Toinen seikka, joka ei käy näistä mun valitsemista kuvista juurikaan ilmi mutta jonka huomaatte, jos menette tonne alkuperäiseen linkkiin, on hämmentävä romantillisten, kukkakuosisten asioiden paljous (erityisesti sohvakalusteissa). Myös pastellisävyjen ja beigen määrä on yllättävä. Jotenkin luulis, että Courtney Loven persoonaan sopisi enemmän kaikki voimakkaat värit ja synkät kuvioinnit, mutta ilmeisesti asia ei ole näin. Oon joskus aiemminkin nähnyt jotain kuvia sen kämpästä ja yllätyin sillon tästä samasta asiasta. On kukka-asetelmia ja pikkusievää. Kummallista.

Tosta viereisen kuvan taulusta tykkään. Courtney Love sanoo siitä seuraavaa: "People always say how much they love it, and that the girl is so cute - it's totally sick because she's about to throw herself off of that cliff - right after the lamb." Edes jotain synkkää tuollakin.

Noi pienet kengät on niitä, joita kiinalaiset naiset joutui käyttämään kun niiden jalat sidottiin. Sehän on kanssa aika synkkää. Lähinnä kuitenkin valitsin tän kuvan noiden kahden posliininuken takia, tykkään niistä. Toi taustalla oleva tapetti on jotenkin kauheen porvarillinen. Mustavalkoraita olis kyllä sinänsä ihana, kun siitä tulee mieleen Beetlejuice, mut ei tollasena versiona. Paheksun.

Jotenkin tykkään tosta nurkassa olevasta jalkalampusta, kun näyttää ettei se oikein liity mihinkään (ja lisäksi se on nätti, se sopisi mun kämppään). Toi matto on kanssa kiva, ja toi lattialla oleva tyynysysteemi. Sen sijaan tolle ikkunan vieressä olevalle pilari+ruukku-yhdistelmälle en lämpee ollenkaan, kuten en myöskään tuolle takanreunuksen kuvioinnille (joka on tietysti jotain miljoonan arvoista, harvinaista marmoria jota ei saisi arvostella, ja toi ruukkukin on varmaan joku museoesine jota oon vaan liian moukka ymmärtämään). Tuon artikkelin mukaan toi maapallo on Kurt Cobainin, sen historiallista arvoa mä sentään osaan arvostaa.

Tällaisella asialla tällä kertaa. Nyt mun pitää varmaan ottaa aivot narikasta ja ryhtyä taas johonkin akateemiseen suoritukseen. On tää helvettiä.

Roomage Vintage Interiors + lehtitilauksen keskeyttämisen vaikeus

Kuva Roomagen omilta sivuilta.

Bloggaajathan tekee välillä sponsorisopimuksia firmojen kanssa, jolloin ne saa itselleen kaikkee kamaa ja sitten vastineeksi kirjottaa niistä firman tuotteista hyvällä. Näin olen ainakin ymmärtänyt, että homma toimii. Kuinka mielelläni sanoisinkaan, että tässä postauksessa on nyt kyseessä samanlainen, symbioottinen liitto, mutta ei. Ihan omasta aloitteestani ja sydämeni hyvyydestä tämän kirjoitan.

Yks mun kaveri, sadisti, linkkasi mulle joku aika sitten Facebookiin tämän Roomage-kaupan nettisivut. Kyseessä on siis kauppa, joka myy kaikkee sellasta NIMENOMAAN MINULLE TARKOITETTUA vanhaa kamaa. Tarjontaan sisältyy esimerkiksi tuo purkka-automaatti, ja lisäksi muun muassa niitä tässä postauksessa huutelemiani anatomisia karttoja ja kasvitauluja. Lisäksi tuolla myydään paljon myös sellasia industrial-henkisempiä huonekaluja, jotka on peräisin esimerkiksi vanhoista tehtaista. Ne ei välttämättä vetoa muhun niin paljoo (onneksi, koska niillä on myös, tuota, hintaa...), vaan jostain syystä isken silmäni aina näihin täydellisen hyödyttömiin esineisiin (joilla tosin on myös sitä, tuota, hintaa...). Roomagella on ihan fyysinen showroom Helsingissä, jonne vois joskus mennä vähän menettämään tajuntaansa.

Tavallaanhan on tosi hölmöä jakaa tämä täällä, kun tietysti kaikki tämmöset kaupat pitäisi salata viimeiseen asti jotta saisi vaan ostaa itselleen kaikki harvinaisuudet. Mutta HAHAHA, ei mulla mitään rahaa sellaseen ole! Ja sitä paitsi Roomagesta oli pieni juttu uusimmassa Imagessa, joten ehkä se salailupeli on nyt sitten menetetty muutenkin.

Ai saatana muuten, se Image. Käytän nyt tämän tilaisuuden avautua aiheesta maailmalle. Tilasin Imagen joskus monta vuotta sitten, ja sen piti olla määräaikainen tilaus (tyyliin neljä numeroa). Sehän sitten tietysti käytännössä on tarkottanut sitä että lehteä tungetaan mulle vielä vuosienkin päästä, ja sen tilauksen keskeyttäminen tuntuu olevan ihan ylivoimaisen vaikeaa. Oon aina uuden laskun saapuessa silleen "En maksa!! En saatana maksa tätä!!!", mutta silti ne lehdet jatkaa tulemistaan ja lopulta niistä maksamattomista JA EI-TOIVOTUISTA lehdistä tulee karhulasku, ja sit aina murrun ja maksan sen ja inhoan itseäni ja jokaista uutta Imagen numeroa, ja muutaman kuukauden kuluttua sama taas toistuu. VUOSIA. TÄTÄ ON JATKUNUT VUOSIA. Oon vielä niin huono ja saamaton ja pelokas, ettei musta ole ollut tekemään niitä järjettömiä temppuja, joita se tilauksen keskeyttäminen vaatii. Itseäni olen syyttänyt ja syytöstä on riittänyt. Tietenkään sitä keskeytystä ei voi tehdä internetissä niinku kaikkia muita asioita, vaan pitää soittaa johonkin numeroon ja... no siinä se kai onkin. Tai sitten ei, oon ihan varma että ne haluaa vielä lisäksi jonkun notaarin vahvistaman kirjallisen ilmoituksen ja veriuhrin.

Image. Voi helvetin Image. Se ei edes ole enää pitkään aikaan ollut mitenkään erityisen mielenkiintoinen lehti. Haluisin paljon mieluummin tilata Tulvan. Ja, hahaha, nyt kun tätä asiaa mietin niin niillä vuosien saatossa Imageen syytämilläni rahoilla olisin voinut ihan hyvin ostaa parikin tollasta turhanpäiväistä purkka-automaattia.

Nyt meni kyllä fiilikset.

I always feel like somebody's watching me

Yksi kauhuleffojen/kummitusjunien vakiopelotteista on maalaukset, joiden silmät seuraa ohikulkijoita. Kun olin pieni, oltiin (muistaakseni) Lintsillä jossain sellasessa kauhutalossa (ei kummitusjuna, vaan sellanen talo vaan jossa kierreltiin), ja siellä oli semmosia tauluja. Niissä oli kai jotkut liikkeentunnistimet, ja jokaisessa taulussa valkoinen kummituspää seurasi katseellaan talossa liikkuvia huvipuistovieraita. Olin ihan varma, että yksi niistä tauluista oli erityisesti kiinnittänyt huomionsa muhun. Pyörin siellä kummitustalossa ympäriinsä ja tarkkailin sitä taulua, ja aina sen katse seurasi pelkästään mua! Se oli tosi pelottavaa.

No, näissä merkeissä tarjoan teille nyt vinkkiä edulliseen Halloween-koristeluun: GOOGLY EYES. Kiinnitä niitä sinitarralla tauluihin ja muihin kotisi silmällisiin esineisiin, tähän tapaan:

Elikkä siis googly eyesit David Bowie -kirjan selkämyksessä, anatomiataulussa, eteisen sätkynukella, vanulappumaljakossa (toi pää siis on ontto ja säilytän siellä vanulappuja) ja kylppärin motivoivalla Yngvie Malmsteenilla. Noi on myös hyvä ohjelmanumero bileisiin. "Tänne asuntoon on piilotettu googly eyeseja! Osa mun esineistä tuijottaa teitä! Etsikää ne!"

Tän kirjoituksen otsikkohan viittaa Rockwellin mahtavaan kappaleeseen, tältä soittolistaltakin löytyvään Somebody's Watching Me:hen. Tässä sitä:

Vanhoista mainoksista

Sain viikonloppuna kaverilta lahjaksi magneetteja, joihin on kuvattu sanomalehdissä julkaistuja ilmoituksia 1900-luvun alusta. (Kiitos, V!) Tässä kaksi mun suosikkiani:

Teemaa jatkaakseni, tässä pari vanhaa mainosta Ameriikanmaalta. Kaikki peräisin tällaisesta tumblrista.

Muahan aina kiinnostaa kaikki lääketeollisuuteen liittyvä (ehkä tästäkin blogista on saanut sellaisen käsityksen), ja varsinkin mielialalääkkeet ja niiden historia on tosi mielenkiintoista (/surullista/huvittavaa/ajatuksia herättävää). Tänään mulla olisi kyllä ollut enemmän kuin runsaasti käyttöä tolle Serpasil-mainoksen lupaamalle "tranquility barrierille", koska olin koko päivän järjettömän vihainen ja stressaantunut ihan pelkästään siitä, että maailmassa on mun lisäkseni muita ihmisiä.

Ah, vanha kunnon oksettava seksismi. "Blondes, redheads and brunettes for every man to boast of his conquests... the first realistic likeness of the exciting women who play an important part in every man's life... and one of the nicest qualities is that they don't talk back!" Hmm, Honor House Products Corp., onko teillä mahdollisesti ollut Ted Bundy teidän tuotekehittelytiimissä?

Yks parhaita asioita vanhoissa mainoksissa on tää täysin häpeilemätön vainoharhan lietsonta. Onhan kaikenlainen epävarmuuden ja itseinhon luominen ja ruokkiminen nykyisinkin monien mainosten (ja ylipäätään joidenkin tuotteiden olemassaolon) perusidea, mut siinä ollaan sentään menty vähän hienovaraisempaan suuntaan – tiiä sitten, onko se itseasiassa kovin hyvä asia. Mutta siis tämä meininki, että "voi kuule, kai sinä nyt ymmärrät, että kaikki sun ympärilläsi puhuu siitä, kuinka kamalasti sä haiset". Yritin löytää tätä kirjoitusta varten yhtä vanhaa Woodbury's Soap -mainosta, mutta en löytänyt. Sen mainoslauseena oli kuitenkin "All around you people are judging you silently".

Voisin kirjoittaa tästä ehkä pienen romaanin verran. Mua ärsyttää niin sairaasti se, kun joidenkin ihmisten reaktio vaikkapa seksistisen/rasistisen/heteronormatiivisen/muulla tavoin ongelmallisen mainonnan kritisointiin on että "hei ne on vaan mainoksia, ei niitä kannata ottaa niin vakavasti!". Mainosten nimenomainen tehtävä on vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja saada ne näin ostamaan tiettyjä tuotteita, joita ne ei välttämättä muuten ostaisi!! NIIDEN AINOA TEHTÄVÄ!! VAIKUTTAA IHMISTEN AJATTELUUN!! MAINOKSET PEILAA VALLITSEVIA ASENTEITA JA STEREOTYPIOITA, JA SAMALLA NE TUOTTAA TODELLISUUTTA!! NE MYY SITÄ TUOTETTAAN MIELIKUVILLA, JA SEN LISÄKSI MYYVÄT MIELIKUVIA SIITÄ, MILLAINEN IDEAALIN IHMISEN PITÄISI OLLA JA KUINKA SE MIELIKUVA "MUUTTUU TODEKSI" SEN NIMENOMAISEN TUOTTEEN AVULLA!! NÄKEEHÄN TUON NYT SAATANA OTSALLAANKIN!!

Ai jumalauta. Tranquility barrier. Tranquility barrier. Joku jätti lauantaina mun luokse puolikkaan pullon punaviiniä -> tranquility barrier.

Ice ice baby

Luvassa booliaiheinen tutoriaali. Tätä voi hyödyntää erityisesti halloween-bileissä, mutta toki myös muuten. (Eilen oli booli-ilta, ja mun olo on nyt vähän sen mukainen. Ulosantini on töksähtelevää, koittakaa kestää.)

Booliinhan kannattaa siis ylipäätään laittaa pari isoa jääkalikkaa monen pienen jääpalan sijaan, koska ne ei sula niin nopeasti. Sinne jään sisään voi sitten laittaa kaikkia kivoja ylläreitä, tässä tapauksessa vauvan käsivarret.

 

Käy ostamassa kirpparilta vauvanukke. Kannattaa valita sellanen mahdollisimman siisti ja vähäpaskainen. Irrota raajat. Demonisen kissan läsnäolo on plussaa. Mun oli tarkoitus käyttää myös noita jalkoja, mut ne olikin sisäpuolelta sen verran likaiset, että jätin sikseen.

Pese käsivarret. Itse käytin ihan vaan tiskiainetta. Jos oot niitä semmosia hygieniaihmisiä niin sit varmaan käytät jotain desinfiointiaineita, minä en semmosista tiiä. Viinaan nää päätyy kuitenkin, se desinfioi.

Laita pakasterasiaan vettä ja tökkää käsivarret sinne. Laita ne teipillä paikalleen, tolleen sojottavasti, muuten ne vaan kelluu eikä se näytä miltään. Laita rasia pakastimeen.

Sitten ne näyttää tältä. Mulla oli visio myös muovikärpästen jäädyttämisestä, mutta sit tajusin että kaikki tukehtuu niihin jahka se jää sulaa. Tietysti sellanen juhlavieraiden joukkotukehtuminen olisi myös halloween-teemaan sopivaa, mut viimeistään seuraavana aamuna olis kyllä morkkis.

Tuon boolireseptin voisin jakaa tässä myös, se on sellanen hyvä perusbooli: vodkaa, vadelmavissyä, granaattiomenamehua. Kaada kulhoon. Tarjoile. Bailaa. Kirjoita seuraavana päivänä haparoiva blogipostaus aiheesta ja mene sen jälkeen vaakatasoon.

"A hospital of dolls. And the men, what is left of the men."

(Heti alkuun anteeksipyyntö kaikille Sylvia Plathin ystäville, kun ehkä vähän teurastan Getting There -runoa tossa otsikossa. Se vaan sopii päivän aiheeseen tuollaisena.)

Kannatti käydä eilen kirppiksellä! Mun kolmen nuken + kahden pään + yhden säären + neljän käden kokoelmaan löytyi hieno testosteronipitoinen lisäys, kun bongasin lattialta sopuhintaisen mallinukkemiehen torson. Tää on sellanen tekninen versio, jonka korkeutta pystyy säätämään.

Olin ihan varma, että tää maksaisi reilusti yli sata euroa, koska se kirppis (/vintageliike, se oli taas näitä) oli ylipäätään aika laatu-/keräilijätietoisesti hinnoiteltu. Ärsyttää aina, kun ihmiset ymmärtää asioiden arvon (tai siis aina sillon, kun ne asiat on sellasia, jotka haluaisin itselleni). Tää oli kumminkin vaan 45 euroa, ja jouduin tarkistamaan sen lapun kolme kertaa, kun olin vakuuttunut että siinä on pakko oikeasti lukea 145.  Hintaan luultavasti vaikuttaa se, että tolta puuttuu vasen käsi ja koko oikea käsivarsi, mutta oli toi silti mun mielestä tosi halpa. Ehkä se on kirottu, ja kohta näen taas painajaisia. (Ton linkin takana esittelyssä myös mun aiempia nukkehankintojani, mikäli ne on joltakin menneet ohi.)

Tässä vaiheessa keräilyharrastusta sijoittelu alkaa jo muodostua ongelmaksi. Käytin tota ensin tollasena misandristisena rahina, mikä oli kyllä tarkoituksenmukaista mutta sijoituspaikkana tosi epäkäytännöllinen noin niinku muuten. Uudelleenjärjestelyn seurauksena sain ton lopulta mahtumaan mun makkarin ikkunalaudalle. Valkoinen alusvaatenukke piti puolestaan siirtää toiselle yöpöydälle, ja nyt on ehkä lievästi piiritetty olo nukkuessa. Onneks noilla ei kummallakaan ole päätä, niin tuijotus pysyy minimissä.

 

Mietin tässä vielä tota mallinukkien hinnoittelupolitiikkaa. Jotenkin musta tuntuu, että niitä on nykyisin markkinoilla enemmän kuin aikaisemmin (tai sit vaan kierrän nykyään tarpeeksi ahkerasti just oikeita paikkoja). Eikä pelkästään uudemman tuotannon nukkeja, vaan nimenomaan sellasia 60-lukulaisia. Pelkään, että niiden kysyntä on lähtenyt nousuun, ja kohta ne on samaa sarjaa kuin ne jotkut Arabian sokerikipot ja syntyy sellanen vastaava hintakupla. Vaikka siis saahan näitä nykyisinkin vielä aika kiven alta etsiä, mutta löytyminen ei ole enää mitenkään tavatonta.

Itsehän mä nyt bloggarina edesautan tätä kehitystä näillä postauksillani. Avert your eyes, trendien nuuskijat, ei nää ole yhtään kiinnostavia esineitä eikä kukaan halua tällasia kotiinsa! Jos jollakulla pyörii kotona tai vintillä tämmösiä, niin ei niistä kukaan mitään rahaa maksa. Itse voin vastentahtoisesti, hyvää hyvyyttäni ottaa niitä vastaan.

Vicodin Kuvalehden siivousvinkit

Mulla on sellainen uusi perversio, että oon tosi koukuttunut yhteen siivousaiheiseen blogiin. En aio linkittää sitä tänne enkä sanoa sen nimeä, koska mun suhtautumiseni siihen on sen verran ylenkatsova ja ilkeähkö. Ei ole mitään syytä pahoittaa sen blogin kirjoittajan mieltä. Mutta siinä blogissa siis on aiheena siivoaminen ja kodinhoito, ja sitä kirjoittava tyyppi siivoaa, niinku, ihan vitusti. Joka päivä. Ja se on sille ilmeisesti jonkinlainen standardi, ts. "ei erityisen paljon". Mun mielestä esim. päivittäinen imurointi (plus lattioiden pesu plus miljoona muuta asiaa) on erityisen paljon. (Ja luulis, että se on ihan sairaan turhauttavaa kun eihän siinä päivässä ehdi kertyä edes mitään imuroitavaa!)

Mutta siis jostain syystä luen sitä blogia melkein päivittäin, ja se tekee jotain temppuja mun aivoilleni, koska mulle tulee siitä aina sellanen olo että haluan pestä jotain ovenkarmeja ja desinfioida lattialistoja (vaikka samaan aikaan ajattelen, että se kaikki on tosi epätervettä). Tässä aivopesun (no pun intended) ja epäterveyden aallolla seilatessani haluan nyt kirjoittaa tällasen oman versioni kannustavasta siivouspostauksesta, koska mullakin on hihassani pari ässää tämän asian tiimoilta!

No, oikeasti niitä ässiä on vain yksi, ja se on alkoholi. (Viereinen kuva on vain osittain lavastettu.) Vodkan ja ananasmehun yhdistelmä on toistuvasti lietsonut mua jännittäviin suorituksiin puhtauden saralla. Alkoholin ja siivoamisen yhdistelmästä on kuitenkin olemassa kaksi variaatiota, jotka on syytä tuntea ja soveltaa jompaa kumpaa tilanteen mukaan.

Ensimmäinen variaatio: Pieni hutikka

Pienen hutikan siivoamisessa on oleellista nimenomaan se pienuus, ja se hutikka. Varsinaista känniä tulee välttää viimeiseen asti, koska siitä ei hyvä seuraa. (Tämä on siis olettamus, jonka perustan omaan viinapäähäni. Oletan, että kännissä siivotessani saisin aikaan ennennäkemätöntä kaaosta. Näen sieluni silmin, kuinka roudaisin kellarista jotain pois pakattuja vaatteita ja alkaisin sovitella niitä, ja lukisin kaikki vanhat päiväkirjat, ja päättäisin järjestää huonekalut uudelleen, ja herätessä mulla olis sänky puolivälissä eteistä ja astiakaappi tyhjennettynä keittiön lattialle. Esimerkiksi.)

Pienessä hutikassa voi tehdä laajamittaisempaakin siivoustyötä, kuten asunnon imurointia, mut kannattaa säännöstellä sitä juomista silleen, että aina välillä pitää parin hörpyn mittaisen tauon jatkuvan tinttaamisen sijasta. Toisaalta Pieni hutikka soveltuu myös sellasiin järjettömiin, yksityiskohtaisiin projekteihin, kuten keittiön laattojen puhdistamiseen. Joku sellanen homma, jota ei ehkä tulis kauheen helposti tehtyä muuten kuin päihteiden kera.

Toinen variaatio: Etkot

Tää on ihan mahtava idea, jos on tarkoituksena lähteä illalla ulos dokaamaan. Itse ainakin tykkään aloitella itsekseni kotona, koska se valmistaa mua ihmisten kohtaamiseen + sillon saa kuunnella sitä musiikkia, mitä haluaa.

Hyviä etkosiivousprojekteja ovat esim. tiskaaminen ja yleinen tavaroiden järjestely ja paikoilleen vieminen. Siinä yhdistyy Pienen hutikan tarjoamat helppous, siivoamisen kepeys ja hallittu päihtyminen, sekä erittäin kaukonäköinen valmistautuminen seuraavaan krapulapäivään. (Oikeesti, mikään ei helpota darraa niin paljon kuin se, että pääsee liikkumaan asunnossa vaivatta ja puhtaan kahvikupin saa kaapista ihan vaan ottamalla. Ainakin mulla, kun darrat tuppaa olemaan sellasta slapstick-henkistä seiniin törmäilyä ja mattoihin kompastelua.) Lisäksi silmissä siintää jatkuvasti se bileisiin/baariin pääsemisen palkinto. Etkosiivoamisella voi vain voittaa.

Näin paransin taas elämänlaatuanne! Vain masokistit siivoavat selvin päin.

Geri Halliwell menee itseensä

Nopea tilannekatsaus vanhaan tuttuun Geri Halliwell -inkivääriin. Tässä postauksessa esittelin ton uuden verson, joka siihen oli kasvanut. Nyt on kulunut vajaa pari viikkoa, ja se näyttää tältä:

Toi alkuperäinen verso sen sijaan on nyt kirjaimellisesti käpertynyt itseensä ja alkanut kellastua. (Huom, toi ei siis ole mitenkään nuupahtanut, vaan se on oikeasti kasvattanut itsensä tohon muotoon.) Ehkä sen takia uuden verson kasvattaminen koettiin tarpeelliseksi, kun tosta ensimmäisestä ei nyt näytä olevan oikein mihinkään. En tiedä, onko tämä inkiväärille lajityypillistä käytöstä.

Ei mulla nyt mitään muuta asiaa ole. Tai on tietysti paljonkin, useista eri aiheista, mutta tämä oli se minkä halusin tällä kertaa jakaa.

I'm not afraid of no ghosts!!

Oon nyt varmaan yli kuukauden ajan tehnyt soittolistaa Halloween-bileisiin. (Näitä hommia ei voi aloittaa liian aikaisin.) Se on ollut yllättävän hidasta puuhaa, ja yritin ensin googlettaa netistä jotain valmiita soittolistoja jotta pääsisin alkuun. No nehän oli ihan paskoja kaikki. Nyt kun asia on vihdoinkin edistynyt kunnolla, jaan omasta soittolistastani tällasen virallisen version kaikelle kansalle. Jotteivät muut joutuisi kärsimään, kuten minä olen kärsinyt.

Tästä siis soundtrackia juhlaan, arkeen tai salille kun pumppaatte rautaa. Kappalejärjestys on summittainen.

Pulp: Death Goes To The Disco
PJ Harvey: Words That Maketh Murder
The Rolling Stones: Sympathy For The Devil
Bauhaus: Bela Lugosi's Dead
M83: Graveyard Girl
The Cramps: Human Fly
Yeah Yeah Yeahs: Buried Alive
Dirty Sanchez: Really Rich Italian Satanists
Gary Numan: Down In The Park
Alien Sex Fiend: Now I'm Feeling Zombified
The Raveonettes: Attack Of The Ghost Riders
Marilyn Manson: I Put A Spell On You
Rasmus: Ghostbusters
Primal Scream: Zombie Man
Echo and the Bunnymen: Killing Moon
Yeah Yeah Yeahs: Heads Will Roll
Suicide: Ghost Rider
HorrorPops: Walk Like A Zombie
Rockwell: Somebody's Watching Me
Rihanna: Disturbia
Michael Jackson: Thriller
Lady Gaga: Monster
Rob Zombie: Living Dead Girl
The Damned: Would You Be So Hot (If You Weren't Dead)?

Outkast: Dracula's Wedding
Peaches: Tombstone, Baby
Metric: Monster Hospital
Ramones: Pet Sematary
Blue Öyster Cult: Don't Fear The Reaper
Hole: Use Once And Destroy
Turbonegro: Drenched In Blood
The Rocky Horror Picture Show: Time Warp
Prodigy: Voodoo People
HorrorPops: Where They Wander
Primal Scream: Miss Lucifer
Leila K: Murderer
Alice Cooper: Poison
Rob Zombie: Dragula
L7: Pretend We're Dead
Ministry: Everyday Is Halloween
Nick Cave & The Bad Seeds: Deanna
Queens Of The Stone Age: Hanging Tree
Lady Gaga: Teeth

Sitten vielä musiikkivideopuolta. Yksi toistuva ja anteeksiantamaton tyylirikko Halloween-soittolistoissa näyttäisi olevan Backstreet Boysin Everybody (Backstreet's Back). Sen biisin musiikkivideo on tietysti kauhuklassikko, mutta itse kappaleella ei ole Halloweenin kanssa yhtään mitään tekemistä. Tollanen epäjohdonmukaisuus sattuu muhun lähes fyysisesti. Mutta tässä se video kumminkin! Vitsi toi Nick oli joskus mun mielestä niin kuuma. En mä kyllä enää ihan lämpeis, toi blondi keskijakauspotta ei oikein vastaa mun nykyisiä ihanteitani.

Kauhuteemaisten musiikkivideoiden sarjassa korkealle sijoittuu myös soittolistastakin löytyvä Rihannan Disturbia. (Disturbia on sitä paitsi mun mielestä ehkä Rihannan paras biisi. Tai no Breakin' Dishes on ehkä tasoissa sen kanssa.) Rihanna on ihanna.

Kolmas video, jonka haluan jakaa, on Yeah Yeah Yeahsin Y Control. Heads Will Roll -video on tietysti kanssa hieno kun siinä on se tanssiva ihmissusi, mut Y Control on vielä tosi paljon synkempi ja hauskempi.

Yeah Yeah Yeahsista saan aasinsillan tähän viimeiseen biisiin. Tää ei myöskään oo soittolistassa, siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi, että tää on ehkä ahdistavin kaikista: Suiciden kymmenminuuttinen perhesurma(vittu mä vihaan sitä sanaa)tarina Frankie Teardrop. Olin muutama vuosi sitten Englannissa yksillä festareilla, joissa Yeah Yeah Yeahs esiintyi. Olin odottelemassa sitä keikkaa, joka oli siinä vaiheessa jo varmaan puoli tuntia myöhässä ja ihmiset alkoi olla aika levottomia. Tää biisi soi siellä keikkapaikalla kokonaisuudessaan. Ihan niinku se odotus ei olis ollut tarpeeksi ahdistavaa ja kuumottavaa jo itsessään.
Aattelin siis, että toi listassa oleva Suiciden Ghost Rider olis ehkä kumminkin vähän helpommin lähestyttävä ja bailaamista siivittävämpi biisi kuin tämä. Tän seurauksena kaikki haluis varmaan vaan lähteä koteihinsa heijaamaan. Mut hei, mikäs siinä jos se on sun käsityksesi hyvistä bileistä! Voihan se jollekin olla. Siinä tapauksessa kannattaa ehdottomasti sisällyttää tää biisi soittolistaan.