lauantai 23. elokuuta 2014

Inferior Design: Kirjojen järjestelystä

Oon itse sitä mieltä, että kirjat tulee järjestää hyllyyn kirjailijan sukunimen sanelemassa aakkosjärjestyksessä. Tai siis silleen mä itse teen, mutta pystyn kyllä muiden kodeissa nielemään myös esim. kirjojen värin tai genren mukaista järjestelyä. Jopa täysin mielivaltainen anti-järjestely on hyväksyttävää, vaikka mua alkaakin vähän kutittaa kaikkialta kun ajattelen sitä.

Maailma on kuitenkin sairas paikka, ja joidenkin ihmisten kotona kirjojen asema on ilmeisesti toimia pääasiassa mitäänsanomattomana sisustuselementtinä. Ja siis kirjaimellisesti mitäänsanomattomana, kuten allaolevat esimerkit havainnollistavat.

täältä

En tiiä, mitä sekoilua toi oikeanpuoleinen sivujen taittelu on, mutta siis ei jeesus sentään, katsokaa tota vasenta kuvaa! Kyllähän tosiaan kirjojen paras anti on ne ihanat beigen sävyt, joita sivut tarjoaa! Onpa tosi hauska ja käytännöllinen idea kääntää kirjat selkä seinää päin, eihän ne niiden nimet oo sillä tavalla mitenkään kauheen oleellisia.

täältä

Toinen tapa saada asuntoonsa lisää beigeyttä ja/tai valkoisen sävyjä on vaan päällystää kaikki kirjat saman värisellä paperilla. Ihana yhtenäinen look! Tässäkään ei suotta kannata merkitä sitä kirjan nimeä mihinkään, se on tieto jota kukaan ei koskaan kaipaa.

Hauskoja statement-ratkaisujahan voisivat olla myös kaikkien sivujen sekä kansien peittäminen mustalla maalilla, joka toisen sivun irti repiminen ja käyttäminen hyllypaperina, tai ehkäpä kaikkien kirjojen sivujen irrottaminen ja sekoittaminen keskenään, jonka jälkeen ne voidaan järjestää hyllyyn boheemin vaikutelman luovina paperipinoina! Tai mitä jos vaan liimaisitte kaikki kirjan sivut, ja vaikka siinä samassa tuoksinassa itse kirjatkin kiinni toisiinsa ja sit ehkä vielä ampuisitte ne naulapyssyllä siihen hyllyyn, ettei vaan vahingossakaan kukaan pääse god forbit niitä lukemaan.

MINUN AIVO EI KESTÄ TÄTÄ!!! Helvettiäkö jotain kirjoja ja kirjahyllyjä pitää edes hankkia, jos niitä aikoo käyttää noin hyödyttömällä tavalla?! Jossain blogissa tota valkoisella paperilla päällystämistä oli perusteltu sillä, että se sopii "minimalistiseen sisustukseen". Jos oot niin vitun minimalisti että sille alttarille pitää uhrata kirjojen kansitaidekin, niin pakkoko niitä on sitten pitää esillä ollenkaan!

No. Oon kieltämättä ollut tätä kirjoittaessani vihan vallassa (mut kuka ei olisi), joten loppukevennyksenä tarjoon taas pari suositusta viimeaikoina lukemieni kirjojen joukosta:

- Maria Jotuni: Huojuva talo
- Margaret Atwood: Orjattaresi
- Toni Morrison: Tar Baby
- Simon Price: Everything (A Book About Manic Street Preachers)

tiistai 12. elokuuta 2014

Master of Puppets

 photo IMG_5007_zps0434c3f6.jpg
Kuva ei liity tapaukseen. Mun makkarin seinä on vaiheessa.

Kun olin 9-vuotias, me käytiin perheen kanssa Prahassa. Muistan siltä reissulta lähinnä lehtokotilot (jotka oli mun ja mun veljen mielestä ihan äärettömän eksoottisia), Leila K:n Manic Panic -levyn (mulla ei siis ollut sitä vielä hallussani, mut olin kinunnut sitä ja tiesin saavani sen sit Suomessa), kummituksen muotoiset sipsit ja marionettinuket. Niitä marionetteja ostettiin kasapäin, ja ne olikin leikeissä siinä määrin suosittuja että jalkoja ja käsiä irtoili harva se päivä.

Se, mitä niistä vanhoista nukeista on jäljellä, on nykyään Somerolla ullakon uumenissa. Välillä mietin, et toisin niitä tänne mun kämppään, mut jostain syystä sillon pentuna tuli valittua vaan jotain megatylsiä prinsessa- ja kuningasaiheita. Eikä niillä tosiaan oikein oo niitä raajoja enää. Isä kumminkin kävi Prahassa hiljattain, ja toivoin siltä tuliaisiksi jotain ei-kuninkaallista marionettinukkea. Sain maanisen tiedemiehen.

 photo IMG_5009_zpsdd4208f9.jpg

Se roikkuu nyt sängyn yllä verhotangossa, ja siihen liittyy jo tarina: ekana yönä pimeässä katselin sitä ja mietin, et miksiköhän sille on tehty noin sairaan isot hampaat.

SILLÄ EI OLE HAMPAITA.

Nyt mua alkoi uudestaan pelottaa.