Askartelun ytimessä, googly eyes.

Asia, jonka käytössä on erittäin vaikea epäonnistua, on googly eyesit eli askartelusilmät. Niitä voi lisätä ihan mihin tahansa ja lopputulos on sympaattinen, kuumottava tai molempia. Löysin Tiimarista sellasen pakkauksen, jossa on useita eri kokoja. Sitä suosittelen, koska when it comes to googly eyes, one size does not fit all. Miksi rajoittaa itseään vain yhdenkokoisilla askartelusilmillä?

Oon tässä postauksessa viitannut tohon mun yöpöydällä olevaan unimuistikirjaan, johon voin kirjottaa ideoita joita saan kun oon vähemmän kuin tajuissani. Tuollaista hedelmää se kantoi muutama kuukausi sitten, ja noi korvikset askartelin heti seuraavana päivänä. Materiaalina vanhoja tuttuja lääkekapseleita, liimaa, korushittiä ja askartelusilmiä. Noi on edelleen yksi hauskimmista asioista jotka oon ikinä nähnyt.

Toi on kuva mun tietokoneestani, kuten nokkelimmat ehkä osaavat päätellä. (Mua vähän ahdistaa tää Apple-homma, tai että bloggaan nyt tässä mun APPLEN KONEELLA ja puuttuu vaan Moleskine sylistä ja joku Starbucks-kahvi pöydänreunalta niin olisin megahipsteri. Ja nyt kun kirjotin ton, mun alkoi tehdä mieli niitä Starbucksin frappuccinoja joita myydään kaupassa ja joihin oon kehittänyt jonkinasteisen riippuvuuden. Niissä yhdistyy sokeri ja kofeiini just oikeanlaiseksi, pyhäksi liitoksi.) No mutta siis. Askartelusilmillä voi kätevästi luoda persoonallisuuden mille tahansa elottomalle esineelle.

Tarrat on toinen asia, joita suosittelen kaikkeen, mutta niiden käyttö on kyllä mun mielestä vähän haastavampaa kuin askartelusilmien. Mulle ainakin tulee tarroja liimatessa usein suorituspaineita, joita askartelusilmät puolestaan eivät aiheuta. Johtuu ehkä siitä, et tarrat on nykyään ihan sairaan kalliita, joten jokainen liimaus on rahakas sitoumus jota ei pidä tyriä. (Tarroista kiinnostuneille suosittelen Accessorizea, siellä on kaikkia tosi hienoja, ja useasti vaihtuvia malleja! Lisäks joihinkin ruokakauppohin (ainakin K-ryhmän) on ilmestynyt aika psykedeelinen tarravalikoima. Viimeks löysin sellasia hammasaiheisia, ja toi kuvassa oleva lammas-marsu-panda-kuu on kanssa ruokakauppalöytö.)

Noi on humoristisia jääkaappimagneetteja. Ylipäätään keittiö on hyvä paikka askartelusilmille, ainakin mun mielestä, koska kaikki keittiöpuuhat itsessään on vähän hanurista. Jos kaikilla kodinkoneilla olis googly eyesit, ni ehkä sitten ajattelisin helpommin, että ne on mun kanssa samalla puolella. Harmi ettei noi silmät varmaan kauheesti kestä vettä, tai ei ainakaan toistuvaa tiskaamista, koska muuten liimaisin niitä varmaan veitsiin ja haarukoihinkin. Ai mutta tiskiainepulloon voisin laittaa! Se ei kuitenkaan yleensä joudu mihinkään likoamaan, ja tiskaaminen on eniten perseestä, ja ehkä se olis vähemmän perseestä jos tiskiainepullo näyttäis siltä että se kannustaa mua. (Tai tuomitsee. Krapulassa se näyttäis varmaan enemmän siltä, että se tuomitsee.)

Jääkaappimagneetit noin yleisemmin on kyllä sellanen skene, johon en jotenkin oo päässyt sisälle. Tai että en oo ikinä kauheesti edes ajatellut niitä, mikä on outoa sinänsä, kun ottaa huomioon tän mun yleisen mieltymykseni roinaan. Niitä olis niin helppo tehdä itsekin, ja ne on ainakin jossain rajoissa käytettynä jopa ihan hyödyllisiä (koska siis, kuten kuvasta näkyy, säilytän mun jääkaapinovessa kaikkia ihan sairaan tärkeitä dokumentteja jotka pitäis magnetoida paikalleen). Vois ostaa askartelukaupasta irtomagneetteja ihan vaan varastoon. Mulle tuli jo tätä kirjoittaessa pari ideaa, joihin liittyy googly eyes sekä lonkero. These are a few of my favourite things.

Tästä pääsette katsomaan hauskaa SNL-sketsiä. Siinä Christopher Walken esittää puutarhuria, joka pelkää kasveja, ja on ratkaissut ongelman liimaamalla kasveille askartelusilmät. "The only way to know where you're standing with someone is to look into their eyes, right? Normally plants don't have eyes so it's hard for me to trust them, hence, googly eyes." Tässä postauksessa kerroin tosta anopinkielen mysteerioksasta, ja eilen se lopulta puhkesikin kukkaan! Hence, googly eyes.

Ps. Mahdollistin nyt kommentoinnin myös muille kuin Bloggerin jäsenille. En tiennyt, et sellanenkin pitää jotenki erikseen tehdä. Nyt pääsette sitten anonyymisti spämmäämään ja riitelemään kommenttiosiossa sekä keskenänne että mun kanssani. Sitä vartenhan internet on keksitty. Katsotaan, kauanko menee ennenku ensimmäinen kommentoija mainitsee pakkoruotsin tai Mannerheimin.