Etusivu uusiksi

Ostin hiljattain uuden päiväkirjan. Tässä postauksessa luettelin mun vaatimuksiani uudelle päiväkirjalle, ja jouduin lopulta joustamaan niistä jonkin verran. Kuten kuvasta näkyy, päiväkirja on kierreselkäinen, ja sivujakin siinä on enemmän kuin ehkä olisi tarpeellista. Paperi on kuitenkin laadultaan oikeanlaista, holhoavaa viivoitusta ei ole ja koko on sopiva (=postikortteja tai valokuvia mahtuu liimaamaan).

Ostin ton yliopiston vieressä olevasta divarista, johon oon muutenkin kantanut rahojani viimeisen vuoden ajan jokseenkin holtittomalla tavalla. Ja mikäli siis on vielä epäselvää, noi kannet (myös takakansi) on otettu tollasesta vanhasta lastenkirjasta. Valitsin ton nimenomaisen kannen lähinnä värien perusteella. Toinen, ehkä paremmin päiväkirjaksi sopiva vaihtoehto oli nimeltään muistaakseni "Pompeijin viimeiset päivät", ja siinä oli kannessa apokalyptinen tuhomaisema. Ne värit ei kuitenkaan olleet kauheen kivat ja kokokin oli vähän liian pieni.

En oo vielä varsinaisesti aloittanut ton kirjoittamista, mut tänään tein jo valmisteluja. Mulla on sellanen taipumus, että mua ahdistaa alottaa uutta päiväkirjaa heti siitä ensimmäiseltä sivulta. Jotenkin se tuntuu siltä, että siinä mennään liian suoraan asiaan ja että ne mun jutut on heti alusta saakka kenen tahansa luettavissa, ja siksi jätän mielellään ekan sivun kokonaan tekstittä (koska tietysti, jos joku varastaisi ton päiväkirjan salaisessa lukemistarkoituksessa niin varmasti ne aikeet kaatuisivat siihen, että joutuu kääntämään alussa yhden sivun enemmän kuin oli suunnitellut…). Halusin kuitenkin, että siinä ekalla sivulla on jotain muutakin kuin pelkkää valkoista paperia, ja niinpä askartelin pitkästä aikaa oikein silleen vanhan liiton kaavalla. Oli tarroja ja glitteriä ja liimaa kaikkialla. KAIKKIALLA. Sain myös käytettyä sitä kultaglitterpaperia johonkin oikeasti hyvään tarkoitukseen.

Tuollainen siitä sitten tuli. Tästä eteenpäin mun päiväkirjahetkeni tulevat olemaan kultaisella glitterillä silatut.