Katsoin eilen tosi pitkästä aikaa Danny Boylen vuonna 1994 ohjaaman elokuvan Shallow Grave. Siinä kolme kämppistä löytää asuntonsa neljännen asukkaan kuolleena ja varustettuna matkalaukullisella rahaa. Ne päättää haudata toverinsa vähin äänin ja pitää rahat, mistä sitten tietysti seuraa kaikenlaisia kommelluksia ja keskinäisiä jännitteitä ja eräiden osapuolten mielenterveyden järkkymistä. Suomeksi toi on nimeltään Murhaleikki, mikä on ehkä vähän harhaanjohtavaa. Ei siinä nyt sillä tavalla suoranaisesti ketään murhailla, tai joo ehkä vähän jossain vaiheessa, mut ei se ole se pointti.
Danny Boylehan sitten meni ja ohjasi Trainspottingin pari vuotta myöhemmin, ja visuaalisesti Shallow Gravessa ja Trainspottingissa onkin tosi paljon samaa. Itse tykkään leffassa eniten sen väreistä, joita on paljon, ja Ewan McGregorista, joka on ihan hullun kuuma (vaikkakin erittäin ysäri, mut vuosi 1994 oli sellanen. Ysäri.). Ja tietty toi itse tarina on synkkyydessään hauska. Yksi mun toistuvista painajaisista on sellanen, jossa oon tappanut ihmisen ja joudun hankkiutumaan ruumiista eroon. Ehkä senkin takia jotenkin samaistun tän leffan tunnelmaan.
Aivan erityisiä lisäpisteitä tää leffa saa Ewan McGregorin yhdessä kohtauksessa yllään pitämästä mustasta paljettimekosta, mikä on tietysti kuumin yhdistelmä mitä koko maailmassa voi olla. Jos se pitäisi sitä mekkoa koko leffan ajan niin näiden mun katselukertojen välillä ei varmaan olisi kulunut sitä ~seitsemää vuotta. Jos se näyttäisi koko leffan ajan siltä niin mun katselukertojen välillä ei kuluisi koskaan edes seitsemää minuuttia. Ehkä onkin ihan hyvä, että se on kuitenkin vaan se yksi kohtaus.
Myös noi taustalla olevat pöytälamput on toki hienot. Ja tollanen seinän sisään rakennettu kirjahylly, voi kunpa mulla olisi joskus sellainen!
Jos tää flunssahelvetti ei tämän päivän aikana ala taittumaan, ni voitte varmaan odottaa jotain vastaavaa leffapäivitystä huomisellekin. Mä voisin nyt tintata vähän lisää viinimarjamehua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti