Mä en tiedä mistä nämä blogipostaukset kertoo

Sain mun pomolta tuollaisen koristeellisen päiväpeiton (tai siis se oli yleisessä jaossa ja otin sen itselleni), ja oon nyt viikon ajan yrittänyt päättää, että onko se jotenkin liiallinen vai ei. (Huomatkaa, kuinka leijonapehmolelu seilaa kuvissa. Se haluu vaan koko ajan esille.) Tavallaan se on kauheen levoton, mut sit mitä helvettiä, ei tää kämppä muutenkaan oo mitenkään erityisen harmonisesti sisustettu. Tuolla taustalla on muovinen perse, for cryin' out loud! Joo, ei toi oo liiallinen. Tai on, mut niin on kaikki muukin, ja 1+1=3, överi on uus minimalismi, kakofonia on uus valaanlaulu jne. yms.

Mun kamerassa on sellanen lähikuville tarkotettu objektiivi, joten kaikki tollaset yleiskuvat on tosi hankala ottaa. Siks varsinkin tossa alemmassa kuvassa on tollanen äärimmäisen tiivis rajaus. Kiipesin sitä varten ikkunalaudalle ja pudotin mallinuken, mistä kuvatodiste ohessa. Onneksi se ei mennyt rikki, vaikka kaatuikin otsa edellä kirjahyllyn kulmaan (kaatumiskohta nähtävissä kirjahyllyn reunassa).

Asiasta toiseen, haluaisin kirjottaa tänne blogiin paljon useammin kuin mitä nyt kirjoitan. Mulla on nykyään jotenkin ihan kauheasti kaikkea puuhaa, ja sit samalla tuntuu niinku en tekisi ikinä oikein mitään. "Ihmeellistä kuinka paljon kykenee tekemään ilman että tekee oikein mitään", laulaa Pariisin Kevät. Sivumennen sanoen, tykkään siitä biisistä (Tämän kylän poikii), mut mulle tulee aina huono olo kun ihmiset suhtautuu siihen niinku se olis joku hauska bilebiisi, eikä kertois vakavasta psykoosista ja suljetulle osastolle joutumisesta. Niinku et "hei hei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä", hahhahhaa. (Tai sellasena mä sen olen aina tulkinnut. "Äiti tuu hakee mut pois täältä." Nieleskelen aina itkua töissä, kun se tulee radiosta.)

Mutta niin siis, haluisin kirjottaa tänne useammin mut ei ole ollut aikaa, ja sit se ahdistaa mua, ja sit mua ahdistaa se, että mua ahdistaa koska enhän mä ole tän kirjoittamisesta kenellekään vastuussa eikä mun tehtäväni ole pyydellä anteeksi tai potea huonoa omaatuntoa. Liikumme jälleen metatasoilla. Toisaalta haluisin kirjottaa useammin myös siksi, että tää blogi alkoi alunperinkin sellasena itse itselleni pitämänä ikään kuin muistikirjana, jota on kivaa selata myös jälkeenpäin. Et olis ihan hauskaa jos sitä sisältöö olis enemmänkin.

Tää on taas tätä helvetin monologia. Kai mulle nyt sopii tollanen vitun levoton päiväpeitto kun oon näköjään itsekin taas niin vitun levoton.